Tekevälle sattuu, osa 4 sekä muita kuulumisia

No, tekevä ei tänään tehny sen kummempaa kuin lähtenyt isäntänsä kanssa metsälenkille, viikonloppuisin kun on harvinaista aikaa lenkkeillä valoisaan aikaan. Olivat päässeet sata metriä eteen päin, ja Juha oli juuri kerennyt sanoa että "älä mene noin vauhilla ettet loukkaa ittiäs", kun koira oli alkanut nilkuttaa. Tutuksi tullut ystävämme kynsivamma tuli taas kylään. Mihin lie oksaan tai kiveen tökännyt.

Tämän tapaturman jälki oli melkein identtistä vuoden 2012 pääsiäiseen verrattuna. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja mentiinkin samana päivänä käynnille. Ontumisen Chämppy oli lopettanut saman tien eikä hänellä itsellä tuntunut olevan mitään tietoa vauriosta, vaan oli aivan oma iloinen itsensä. Pelkona tottakai oli, jos se repeää ja tekee lisää hallaa tai kehittää tulehduksen ja ties mitä komplikaatioita.

Niin. Älkää tehkö metsälenkkejä vai miten se oli.

Nyt selvittiin lekurissa onneksi viime kertaista vähemmällä. Kynsi oli revennyt sen verran siististi, että lähti vetkuttelemalla pois eikä tarvittu sarveisaineen kuopasta kaivamista, niin kuin viimeksi. Siteet vaan päälle, antibiootti- ja kipulääkekuuri ja kaulurinkäyttöpakko. Nyt kun vain muistais mihin sen kaulurin on muuton yhteydessä tunkenut!

Neiti oli kyllä taas reipas. <3 Vastaanottoaulassa heilutti häntää kaikille eikä näyttänyt tippaakaan päivystyspotilaalta. Vitsit kun vaan ois haluttanu mennä tutustuun kopassaan maukuvaan kissaan.

Tätä taas vaihteeksi.

Mutta mitäs meille muuta. Tokoa, agilityä, frisbeetä (ihan oikeilla kiekoilla!)... Tokossa nyt turhaudutaan avoimen liikkeiden kanssa, tai no alkusyksystä turhauduin, nyt ehkä toiveikkaasti tuntuu edistymisen meininkiäkin. Suurimmat sudenkuopat tällä hetkellä on noutokapulan pureskelu juoksun aikana ja laiskat kaukokäskyt. Luoksetulossa on nähty viime aikoina hyviäkin stoppeja. Nyt on vähän semmoinen pikku laiskuus iskenyt kotireenien suhteen, osittain ehkä siksi, että takapiha on mutainen ja viereisen korttelin kentälle on tehty lähikaupan perustukset. 

Tänä syksynä ollaan käyty agilityssä, siis minä & Chämppy. Laji on mulle uusi, joten mentiin minun takia ihan alkeisryhmään. Chämppy muisti Juhan opit hyvin ja minulle jäi tehtäväksi oppia niitä itse. Jestas sitä innokkuutta ja vauhtia! Haastellisinta on ylläri pylläri liika kuumuminen ja ylikierroksilla käyminen - mun koira osaa näköjään haukkua muullekin kuin ovikellolle. Mutta voi että se on kuitenkin hauskaa! Harmi kyllä kaksi viimeistä kertaa jää todennäköisesti käymättä, viime viikon olin koulun puolesta harjoittelussa Kokkolassa (Eena <3 Jewi <3 mun uus kaveri Lysti <3) ja tuolla tassulla ei valitettavasti mennä seuraaviinkaan reeneihin.

Talvelle ois toiveena ja tavoitteena päästä tekeen rally-tokon ratareeniä ehkäpä kisat mielessä, heti vain kun saadaan laji viralliseksi! :)

"Viittisikkö irrota sieltä..."
Irtos se, neiti ei luovuttanu.

Oli se vain ikävä omaa koiraa harjoitteluviikon aikana. Onneksi isäntä oli tarjonnut neidille superhauskaa tekemistä. Minä sen sijaan kävin moikkaamassa vanhoja ystäviäni Eenaa, Jewiä ja kissoja sekä ensimmäistä kertaa näin Chandlerin valtavan ihanaa serkkua Lystiä. Kiitos Katja ja Marja koiravieroitusoireideni hellittämisestä! Oli ihana nähä teitäkin!

Ennunennu <3

Veeti se on maailman komein kissa

Kolmas alokasluokan koe 13.10.

Tänään aamupalalla lehteä lukiessaan Juha totesi ääneen lukemansa uutisen: "Tänään vietetään näköjään epäonnistumisen päivää." Vaikka kyseisen päivän ideana onkin "hälventää kielteistä suhtautumista epäonnistumisia kohtaan ja muistuttaa, että menestystarinoiden takana on aina joukko epäonnistumisia", niin ei se ihan parhaaseen paikkaan tuota toteamusta laukonut - itse juuri olin ajattelemassa, että parin tunnin päästä ollaan koekehässä yrittämässä parastamme ja toki jos hyvin käy niin ensimmäistä koulariamme. Että kiitti vaan kannustuksesta...

Tasan puoli vuotta sitten kävimme ensimmäisessä virallisessa kokeessamme. Tuon kokeen jälkeen en ollut ollenkaan selvillä siitä, käymmekö vielä alokasluokan kokeissa vai hyppäämmekö suoraan avoimeen. Keväällä ja kesällä oli monta hyvää koetta tarjolla, mutta aina keksin syitä ja vähän ehkä tekosyitäkin lykätä päätöstä, reissuja mökille ja ulkomaille, "juoksut tulee ihan varmasti silloin..." Jälkeen päin ajateltuna oli kovinkin hyödyllistä käydä vielä nämä pari kertaa kehässä "alokasluokan varoituskolmio" turvanamme, sillä nyt minulle on (luultavasti) alkanut selvitä miten meidän kannattaa valmistautua omaa suoritusta varten koepäivänä - miten saada vire mahdollisimman hyväksi sitä viisiminuuttista varten, mikä kehässä vietetään. Tänään nimittäin vire ja kokonaisuus oli parasta, mitä Chämppy on minulle ikinä antanut.

Tuomarina toimi Heli Kelhälä. Koe oli KAS:n järjestämä ja pidettiin täällä Oulussa hallissa, jossa ollaan pari kertaa aiemmin käyty agilityn merkeissä.

Tämän päivän pisteet - ja koska mikäänhän ei ole hauskempaa, kuin itsensä kanssa kilpailu ja vertailu omiin aiempiin tuloksiin - suluissa ensin viime viikon pisteet ja jälkimmäisenä huhtikuun kokeen pisteet:

Luoksepäästävyys 10 (10 - 10)

Chämppy-heilurihäntä tykkäsi tuomarista ihan selvästi, ja taisi tunne olla molemmin puolinen. ;) Nätisti istui paikoillaan.

Paikalla makaaminen 10 (8 - 10)

Ei moitteen sijaa. Tai no ainahan maahan voisi mennä nopeammin "jalat alta" -tyylillä, ja sitä täytyy kyllä reenata ylempiä luokkia varten

Seuraaminen kytkettynä 9 (7 - 8)

Jihuu, hyvässä orientaatiossa alusta lähtien. Vähän liian innokasta tosin - pientä painamista ja poikittamista - mutta mieluummin nämä virheet kuin innoton haahuilu. Pari hidasta istumista "liike seis" -kohdissa. 

Seuraaminen taluttimetta 9,5 (8,5 - 9)

Parempaa, mutta edelleen ajoittain meinasi hieman keulia. Mutta iloista!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (9,5 - 9)

No problemos. Nyt oli nopea, vaikka ei edelleenkään "jalat alta".

Luoksetulo 8 (10 - 9,5)

Tämä oli se ensimmäinen odottamaton virhe. Tuli kerta kaikkiaan niin täysillä, että törmäsi minuun. No, edelleen virheet mieluummin tähän suuntaan kuin toiseen. :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (9 - 8,5)

Himmailuaskeleita pysähdyksen jälkeen, Chämpyn vanha metku. Tähänkin pitää kyllä keksiä jotain tulevaisuutta varten.

Estehyppy 8 (9 - 9)

Tämä oli se toinen odottamaton juttu. Chämppy lähti liikkeelle hyvin ensimmäisellä käskyllä, mutta hidasteli ennen estettä, ja hetken näytti siltä ettei meinaa hypätä (Chämppy? Ei meinaa hypätä?!), joten annoin perään toisen käskyn. Sillä menikin liike sitten kunnialla loppuun. En muista monenko laudan verran korkeutta on ollut reeneissä, mutta nyt 4 ja puoli lautaa vaikutti jotenkin korkealta. Minun olisi pitänyt ottaa vähän enemmän kiihdytysmatkaa, sillä aloitin liikkeen liian läheltä estettä.

Kokonaisvaikutus 10 (9 - 10)

Tuomari oli ihana, kehui kovasti mukavaa tekemisen meininkiä, iloista yhteistyötä ja "kerrassaan hienoa suoritusta". Chämppy ansaitsi kyllä ihan joka sanan, se ylitti minun odotukset tänään olemalla kehässä täysin oma iloinen itsensä. Luoksetulosta oltaisiin voitu saada kertoimet mukaan laskettuna kuusi pistettä ja hypystä ainakin kaksi enemmän, mutta jossittelua - tänään meni näin ja ollaan oikein tyytyväisiä.

Yht. 184p, ALO1 -> TK1, sij. 2/9 ja KP! <3

Toinen alokasluokan koe 5.10.

Toisen tokokokeemme päivä alkoi ihanasti "hotelliaamupalalla" Kentalan residenssissä Kokkolassa, jonne olimme ajelleet jo edellisenä iltapäivänä. Kerran nyt tuonne asti (hah, hurjat 200 km!) mentiin niin pitihän sitä päästä moikkaamaan ihan kunnolla kavereita. Käytettiin koirat kunnon metsälenkillä heti aamusta, ja pahimmat energiahöyryt purkautuivat, kun Chämppy sai tutkia Eenan opastuksella ihan uusia lenkkipolkuja.

Koepaikalle mentiin Katjan kanssa jo hyvissä ajoin. ALO-luokka oli viimeisenä, ja suunnitelmana oli, että Juha heittää Chämpyn hallille puolisen tuntia ennen luokan alkua. No, kiirehän siinäkin meinasi tulla, kun tajuttiin juurikin siinä puoli tuntia ennen luokan alkua että auton avaimet on minun taskussani. Äkkiä vaan toisella autolla hakemaan se koira paikan päälle. Luokka alkoikin vartin verran myöhässä, joten odotteluksihan se hieman menikin, ehkä vähän liikaakin. Luokassamme oli ilmoittautuneita koirakoita huimat 16, joten paikkamakuut tehtiin kolmessa erässä. Päästiin onneksi ensimmäiseen erään ja koeosuuskin suoritettiin jo toisena.


Liikekohtaiset pisteet (ja suluissa vertailun vuoksi ensimmäisen kokeen pisteemme)

Luoksepäästävyys 10 (10)

Paikkamakuu 8 (10)
Harmillinen kaksoiskäsky maahan. Oma mokani, sillä minulla olisi ollut lupa olla sanomatta "valmis" muiden mukana, kun Chämpyn katse oli yleisössä. Ensimmäinen käsky meni aivan kuuroille korville. Itse paikkamakuu oli ihan hyvä, välillä katseli yleisöön päin, mutta pysyi ihan levollisena.

Seuraaminen kytkettynä 7 (8)
Alkuorientaatio, huoh. Ennen liikettä jouduin herättelemään koiraa niin kauan kuin kehtasin, sillä kontakti tippui jatkuvasti jo perusasennossa - yleisöön meidän selän taakse! (Chämppy katseli ihan selvästi, että eikö Katja tuukkaan kehään meidän kanssa. No, nyt ei sentään tehnyt sitä mitä vuosi sitten Kokkolan mölleissä). Lähtö oli kamala, ensimmäinen "liike seis" ja koira jäi seisomaan. Videolta katsottuna (minua kuvattiin salaa! :D) seuraaminen näytti kuitenkin paremmalta miltä minusta tuntui, täyskäännös oli huono ja oikealle käännös löysä. Tuomari kiteytti mielestäni hyvin "kyllä se seurata osaa, nyt vain ei ollut heti ihan mukana".

Seuraaminen taluttimetta 8,5 (9)
Nyt näytti jo vähän enemmän tokolta. Alussa painoi ja poikitti. Täyskäännöksessä tein itse laakean U-kirjaimen, mitä ihmettä?! Kontakti tipahti ihan hetkeksi kerran, mutta nopeaa haki sen uudestaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 (9)
Hidas maahanmeno.

Luoksetulo 10 (9,5)
Tässä mokailin kyllä jälleen ihan itse. Liikkuri sanoi "jätä koira", ja minä lähdin kävelemään jostain käsittämättömästä syystä sanomatta Chämpylle yhtään mitään. Sehän lähti mukaan. En tiedä menikö ihan sääntöjen mukaan, mutta palattiin lähtöpaikalle, liikkuri sanoi uudelleen "jätä koira", ja suoritettiin itse liike sitten mallikkaasti. Koirahan ei periaatteessa tehnyt mitään väärää. Tästä kuitenkin kuultiin sitten yleisvaikutelman perusteluissa...

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (8,5)
Hieno pysähdys, mutta molemmilla etutassuilla asennonparannusaskeleet ja toisella vielä toinenkin.

Estehyppy 9 (9)
Sama homma kuin edellisessä liikkeessäkin.

Kokonaisvaikutus 9 (10)
"Koiralla oli kyllä hauskaa, mutta vielä on opittavaa ja niin on myös ohjaajallakin, että muistaa mitä pitää tehdä."

Yhteispisteet 176p., ALO1 ja sij. 3/16


Alkukankeuksien jälkeen meni siis ihan mukavasti. Skarpimpaa työskentelyä kyllä nähdään yleensä reeneissä, mutta kai tämä on vielä tätä koetilanteeseen opettelua, kun edellisessä kokeessa tuli ihan samoista asioista pistevähennyksiä.

Itselläni jäi aluksi koetilanteesta paljon pisteitä huonompi fiilis, ja minun piti käydä  kysymässä ihan sihteeriltäkin, että laskettiinko ne nyt varmasti ihan oikein... Melkein joka liikkeen alussa Chämpyn utelias katse harhaili yleisöön perusasennossa ja jouduin pyytämään kontaktia uudestaan. Ei kait siinä auta muu kuin reeniä reeniä reeniä nimenomaan uusissa paikoissa ja kokeenomaisissa tilanteissa.

No mutta olihan mulla taas hauskaa...

...varsinkin näitten tyyppien (ja kissojen!) kanssa!

Ruskaretki Ylläkselle 19.-22.9.

Ylitöistä on jotain hyötyäkin, sanoi Juha, kun niiden ansiosta
sai tuntinsa takaisin vapaapäivän muodossa. Torstai-iltapäivänä
startattiin pikku-Clio kohti Yllästä ajatuksena viettää pidennetty
viikonloppu. Ohjelmassa luonnosta nauttimista patikoinnin muodossa,
rentoutumista -  eikä mitään sen kummempaa.

Ajatuksena oli myös totuttaa Chandleriä hieman vaelluksen maailmaan.
Olisi m a h t a v a a tehdä ensi kesänä / syksynä pitempi,
useamman päivän vaellusreissu koiran kanssa.

Ajomatka kesti nelisen tuntia. En muistanutkaan, että niin pitkään!
Pysähdyttiin Pellossa hampurilaisilla ja peräosastolla koko matkan
kiltisti nukkunut koira sai vähän hakea frisbeetä.

Perillä meitä odotti Kemin vahvistukset, minun äiti ja mummu.
Heti perjantaiaamuna lähdettiin talsimaan koko seurueen jaloille sopiva
helppokulkuinen Hillapolku, n. 5 km.

Tässäpä Chandlerin fiilis vähän erilaisesta metsälenkistä. Mitäpä minä siihen lisäämään...

Juhan ja Chämpyn kanssa poikettiin polulta
ja tehtiin vähän nousua ylöspäinkin. Taustalla häämöttävä
Pirunkuru jätettiin tällä kertaa väliin - turhan pitkä, kivikkoinen
ja jyrkkä reitti vaelluksesta vielä kokemattomalle koiralle,
joka tykkää mennä joka paikkaan täysiä.

Välillä toki pitää pitää taukoja.
Ja syödä makkaraa.

"Tauot on p*rseestä. Eivät anna mulle ees makkaraa.
Tai no ämmihän (Anniinan mummo) kyllä antais,
mutta sitä jouduttiin taas hillitsemään vähän väliä.
Se ajattelee, että tykkään siitä tyypistä eniten,
kuka antaa herkkuja eniten."

Tässä Chämppy kyllä feikkaa.
Sai se vähän makkaraa tottakai.

Perjantaina iltapäivästä seurueeseen liittyi myös
Tromssassa pelastusharjoituksissa ollut iskä.

Lauantaina käytiin vaeltamassa pikkuisen haastavampaa
maastoa sisältävä Seitakierros, n. 9km.
(Chandlerille varmaan potenssiin kolme, sen verran
kehitteli omia tutkimusretkiä meidän ympärillä.)
Mukava reitti, paljon nähtävää ja vaihtelevaa maastoa.

<3

"Ai häh, pitäskö mun muka mennä pitkospuita pitkin?"
Chandler oli pääasiassa irti, mutta kohteliaisuussyistä
otettiin hihnaan aina välillä vastaantulijoiden vuoksi.
Eipä se kauas meistä lähtenyt, pikku paimen.

Oltiin ehkä viikon verran myöhässä parhaan ruskan suhteen.
Maa oli upeana, mutta puista olivat lehdet jo pääasiassa putoilleet.

Reitillä oli ihania puroja...

...joiden kohdalla pidettiin juomataukoja. Ai että voi vesi maistua hyvälle!
"Uimaan kylläki aattelin, tylsän matala tämä joki...."

Maailman kaunein <3

Ylläksen kepit oli paljon parempia ku Oulun...

...ja Oulussapa ei voikkaan pyöriä poron p*skassa!

Isäntä ja sen koira.
(Iloisen värinen, hiukka naisellinen
 reppu kuuluu minulle
-
 tämän Juha halusi selvennettävän.)

Ihan sopiva harjoitusvaellus Chandlerille.
Illalla oli ihan tarpeeksi sippi.

Seuraavaa vaellusta varten tarvinnee varautua jotenkin
tassujen suojaamiseen. Iltasella koira nuoli etutassujaan ehkä
vähän tavallista enemmän, ja aamulenkillä oli paikoittain
ontunut toista etutassuaan. Pääasiassa ihan normaalisti käveli kuitenkin.
Anturoissa oli hieman kulumisen merkkejä, mutta ihmekös tuo.
Mutta hyvä, ettei tehty pitempää reittiä.

Olisiko kokeneemmilla vaeltajilla vinkkejä tassujen suojaksi?
Tarralenkkareihin en haluaisi turvautua (vaikka niin huvittavat ja hienot ovatkin! :D)

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja rentouttava reissu!
Käytiin myös katsomassa ulkoilmateatterissa musiikkinäytelmä Pieni kansani laulu, melkoisen koskettava ja taitavasti tehty esitys.

Kerta nyt pohjoisessa oltiin, niin täytyihän se ajella Rovaniemen ja Weekasilan kautta. Etenkin, kun siellä asustavat pikkusisko Ronja ja pikkuveli Teddy kasvavat luvattoman kovaa vauhtia. Olihan se hauska nähdä taas Susannaa, Johannaa, Hennaa ja Marrua ja koirista Lottaa, Hillaa, Emmiä, Peppiä, Ronjaa ja Teddyä. Kiitos jälleen sinne suuntaan, toivottavasti nähdään pian! :)

"No joo, hyvä vitsi..."

Lohennahkasipsit

Heti alkuun täytyy sanoa, että en ole lukenut mitään virallisia ravitsemussuosituksia siitä, voivatko kaikki koirat syödä kalan nahkaa ja voiko siitä joillain määrillä tulla jotain terveyshaittoja. Oma järkeni sanoo, että kerta petoeläimet eivät tuosta luonnossakaan nirsoile, meillä koira r a k a s t a a tätä, eikä kokeiluista ole tullut minkäänlaisia toksisia tai allergisia reaktioita, ei tämä ihan myrkkyä voi olla. Jos joku tietää asiasta paremmin niin saanee huomauttaa! :)

Elikäs, tässäpä taas yksi kotitekoinen ja luonnonmukainen palkintoherkku. Chandlerin suosioasteikossa sitä lajia, että silmät kierossa hotkitaan - eli melekosen korkealla. Nykyään meillä on itsestään selvää, että kalapäivänä mitään ei heitetä pois: fileet syödään itse, ruodoista ja päästä keitetään liemi (ja siitä jäävät vihannekset sekä ruodoista irtoavat lihat menevät Chämpyn iltapalakuppiin) ja nahkat kuivataan Chandlerin omiksi sipseiksi.

Resepti on erittäin yksinkertainen: irroita kypsä liha fileestä, lähtee tosi nätisti irti, ja laita jälkilämmölle kuivumaan uuniin tai grilliin, missä ensin kalan omiin tarpeisiisi valmistitkin. Saavat kuivua ihan taittamalla katkeaviksi, rapeiksi ja rouskuviksi. Pannulla en ole koittanut, mutta miksei? Grillissä ne tulivat hyvinkin nopeasti, n. 20 minuuttia.

Itse olen taitellut tuosta ihan suupalan kokoisia herkkuja "vähän paremmiksi palkinnoiksi" tai käyttänyt megapalkintona reenien päätteeksi ihan kokonaisena. Sanotaanko näin että kyllä palkkautuu!

Aseta nahat grillille ylätasolle, kansi kiinni,
ja anna kuivua jälkilämmössä.
Grillin ei siis tarvitse olla eää päällä.

Valmiit sipsit ovat rapeita ja katkeavat
helposti taitettaessa.

Vóla!

Testaa, maistuuko.

Rulla-Toko -video

Nyt kun on tehty jo tokoa ja rally-tokoa...

Tällä kaksikolla on ihan omat liikkeet ja oma meininki. Vaan hauskaa näyttää olevan!

Lajin virallistamista odotellssa...

Pahoittelut kuvan huonosta laadusta!

Kesämeininkiä

Moi taas pitkästä aikaa!

Ihana kesä!

Chandler vietti kesäkuun melkeinpä kokonaan Juhan kanssa kahdestaan, kun itse olin töiden perässä Kemissä. Tai no... niinhän se meni, että viikosta kolme yötä vietin siellä ja neljä Oulussa, kyyti kun kulki mukavasti päivittäin eikä matka paljon tuntia kauempaa kestänyt. Ohjattuja reenejä pyöri pari kertaa viikossa, tokoa ja rally-tokoa. Viikoksi otin koiran Kemiinkin. :)

Tää on ihan ykkösjuttu kesällä!
Varsinainen vesipeto. Saalistaa kaikki heitetyt kepit ja vesilelut.

Uimassa käydään melkein päivittäin. Joki on sopivasti vieressä ja Kemissäkin meri takapihalla! Tänään tehtiin uusi löytö: Valkiaisjärven ranta. Siellä olikin mooooonta muutakin koirakkoa vilvoittelemassa.

Juhannus vietettiin mökillä saaressa. Kätevä saari, kun siellä ei ole muita mökkejä. Arvakkaapa nauttiiko koira. K y l l ä ! Juoksentelua, mahtavia hajuja, uimista, grilliruokaa (hups!).... kunnes kahden aikaan aamuyöllä eräs perhanan muurahainen (joita muuten tuolla saarella riittää) puras tassusta. Näin ainakin todettiin, kun ontumista ja armotonta nuolemista ei selittänyt mikään haava, tikku tms ja välissä tuli ihan normaalia askellustakin. Muurahainen jäi kiinni itse teosta pyrkiessään pakoon varpaiden väiin. Chämppy mökötti mökissä aamuun saakka. Aamulla kaikki olikin sitten hyvin. :)

Turvallisesti vesillä!

Iiiiihanaa......

Menomatka oli kyllä yhtä hymyä.
Takaisin tullessa tosin keinutti ja pärskytti. Ja nukutti.

Saareen ensimmäistä kertaa tälle kesälle, tosin
taisi neiti tietää minne oli pääsemässä,
kun hyvissä ajoin jo siirtyi valmiusasemiin.

.... ja heti mentiin asiaan.

Tää on vesipuntti. Se kelluu ja kaikkee.

Ei meillä hullummat maisemat ollu!
Iskä saunavihdan teossa.

Nyt tuo mamma meni ja hankki sellasen puhelimen,
jossa on ihan kohtuullinen kamera. Saan poseerata joka lenkillä.

Rallytokon alokasluokan kurssi saatiin tänään päätökseen. Viimeisellä kerralla otettiin "koerata", joka arvosteltiin niin kuin kisoissa oltais oltu. Hienosti neiti vetas hyväksytyn tuloksen 87 pisteellä. 10 pisteen vähennyksestä saa syyttää ehkä ohjaajaa kun kiertää kyltin väärältä puolelta... Tekemistä on vielä sen hemmetin hihnan kanssa, kolme kiristystä tuli juoksupujottelujen aikana. Muuten saatiin hyvää palautetta yhteistyöstä. Kaikki liikkeet koira teki niin kuin ohjaaja käskytti.

Ollaan käyty ahkerasti vähän pitemmillä lenkeillä joko juosten tai pyörän tai rullaluistimien kanssa. Hihna on rullistellessa Juhalla, minun pitäis ensin oppia jarruttamaan kunnolla. Mutta hyvin kulkee ja kunto kasvaa! Kunhan ajoitetaan lenkit viileämpään loppuiltaan ja käydään välillä joessa pulahtamassa, niin ihmeen hyvin tuolla koiralla tuota virtaa riittää. Eilenkin rullisteltiin lähemmäs 10 km (koiran määräämällä vauhdilla).

Edellisen päivityksen viimeiseen kuvaan viitaten:
osaa tuo isännänkin kanssa kölliä!

Touhukkaasti kesää kohti!

Kun yrtit on istutettu ruukkuihin, lumet sulaneet metsäreiteiltä, jäät lähteneet ja hemmetin tenttirulijanssi alkaa olla voiton puolella (lukuvuoden tenteistä tehty 14/15!!!) niin alkaa pikku hiljaa tulla kevät fiilis! Kesäkauden reenit on pyöräytetty käyntiin ja taas reenaillaan uusissa ryhmissä uusien tuttavuuksien keskellä.

Melkoisen touhukas oli kulunut viikko.

Rallytokon alkeiskurssi starttasi!

Minua on kiinnostanut kokeilla tuota lajia jo siitä lähtien kun sen olemassa olosta kuulin, ja nyt kun oma seuramme järjesti alkeiskurssin niin laitoin ilmottautumisen saman tien menemään. Sitähän olisi helppo harjoitella ihan itsekseenkin, mutta parempi aloittelijalle, kun joku ensin neuvoo mitä tehdä. :) Ensimmäisellä tunnilla reenailtiin muutamaa liikettä ja Chandler hoksasi kyllä saman tien mistä on kyse. Tokotausta auttoi. Olin niin tyytyväinen, kun neiti teki kuuliaisesti uudessa paikassa ja uudessa seurassa. Lopussa otettiin muutaman liikkeen rata, mutta joko keskittyminen oli silloin jo lopahtanut tai uuden kentän tuoksut vetivät puoleensa liikaa, sillä kontaktia ei pahemmin enää herunut. Sain läksyksi opetella kehumaan ja kannustamaan koiraa liikkeen aikanakin (sitä pitää oikeasti reenata!). 

Ensimmäiset reenit AVO-ryhmässä

Haku tämän kesän ryhmiin päättyi vuorokausi meidän tokokokeen jälkeen. Tuohon asti minulle oli vielä epäselvää minkä tasoiseen ryhmään hakisin. Alokasluokka tulee jo korvista ulos, ja siellä kesä olisi mennyt pilkunviilaukseen, avoimen luokan liikkeisiin sen sijaan kaipaisin kokeneempien neuvoja. En edelleenkään tiedä meinaanko hakea puuttuvat tulokset TK1-koularia varten vai mennäänkö joskus hamassa tulevaisuudessa seuraavana avoimen luokan kokeeseen. En jaksa kokeita miettiä, sillä ei me pelkästään niiden takia reenata, vaan tekemisen ilon vuoksi. No, avoimesta saatiin paikka, ja olen siitä oikein iloinen! :)

Mentiin reeneihin pyörällä, ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Reilun neljän kilometrin ravi osoittautui ihan hyödylliseksi, oli turhat energiat jo purettu ja reenit meni oikein mukavasti. Itse paikkamakuussa ei mitään ongelmaa, maahanmeno vain oli laiska. Koska oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, kenttä oli meille uusi ja muut koirakot uusia tuttavuuksia, en mennyt piiloon. Tehtiin reeneissä paljon parityönä seuruuta ja käännöksiä, ja Chandler kuumui aluksi odottaessaan omaa vuoroaan puuhun sidottuna muiden koirien reenaamista ja palkintoleikkejä katsellessaan. Huomioimatta jättäminen auttoi. Mutta voi jestas miten se sitten tekikään kun oma vuoro tuli. Teki minulle skarpeimmat ja hienoimmat käännökset, nopeimmat ja suorimmat sivulletulot ja innokkaimmat seuraamiset ikinä! <3 Halusi ilmeisesti näyttää että työhön minä kuulun enkä minnekkään puun juureen.

Loppuun otettiin vielä luoksetuloa, ja tehtiin sitä ilman pysähdystä mahdollista alokasluokan koetta ajatellen. Pysäytystä ollaan reenattu ihan epätokomaisesti, esim. frisbeen heittelyn lomassa. Joskus talvella, kun kynnet on vaarassa, on erittäin hyödyllistä osata pysähtyä nopeasta vauhdista ihan paikalleen, niin että syöksyminen etutassut ojossa lätyn luo ei onnistu. ;D

Agilityssä pitkästä aikaa

Juha ja Chandler kävivät paikkailemassa  tammikuun juoksujen takia pitämättä jääneitä reenejä. Itse olin paikalla vain viimeiset 15 minuuttia, mutta isännän mukaan reenit oli menneet tosi hyvin. Vastassa oli erittäin hengästynyt koira. Vähän kuulemma kuumuttiin ja haukuttiin putkessa, mutta parempi liian suuri kuin pieni motivaatio! Talvella agimotivaatio meinasi vaarantua esteille varastamisen takia, kun reenit meinasivat mennä vain luvan odottamisen harjoitteluun. Nyt mukaan on tullut kosketusalusta, jonne Chämppy rientää spontaanisti makaamaan, kun se lasketaan maahan. Siitä sitten startataan vasta sanallisella käskyllä.

Tässä vähän viimesyksyisiä agilitykuvia. Näkee selvästi, että tällä kertaa kameramiehen roolissa yleensä loistava isäntä onkin ohjaamassa koiraa, emäntä kun yrittää epätoivoisesti saada edes yhtä onnistunutta otosta (viidestäkymmenestä nämä hyväksyttiin julkaisukelpoisiksi...)

Meni ihan putkeen!

Näillä loikilla ei rimat tipu!

Onnellinen liitäjä!

Suosikkimetsäreittimme oli sulanut ja uusia löydetty!
Eilen tehtiin Sanginsuulla jo perinteiseksi muodostunut metsälenkki ihanissa maisemissa. Kamera jätettiin tihkusateen takia kotiin, mutta syksyn kuvia löytyy täältä. Kyllä tuo koira vain niiiiin nauttii metsässä kirmaamisesta. Jossain p*skassa kävi taas pyörimässä, mutta eipä se haitannut kun halusi samalla kertaa heittää talviturkinkin. Metsiä on koluttu melkein joka päivä kun uusiakin polkuja on löydetty! 

Kiireisen arjen keskellä on hyvä ottaa välillä vähän rennommin.
Se me osataan!

Ensimmäinen virallinen tokokoe

No niin! Viime päivityksestä on taas näköjään aikaa vierähtänyt, mutta nyt ois sellaista asiaa, jota haluaisin tallentaa tähän meidän julkiseen päiväkirjaan.

Nyt se on tehty. Me ollaan käyty ihan _oikeassa_ tokokokeessa. Enkä voisi tyytyväisempi olla! Eilen 13.4.2013 Chandler haki meille 183,5p., ALO1-tuloksen ja sijoituksen 2/11. That's my girl! <3 Tuomarina toimi Piritta Pärssinen. Koe oli oman seuramme järjestämä ja pidettiin omassa tutussa hallissamme. Ajattelin että ensimmäiseen kokeeseen minimoidaan orientaatio-onglema (myös minun puolelta) ja tehdään se ympäristössä, jossa ollaan tokoiltu ennenkin.

Kisapäivä alkoikin jännästi, kun tulin paikalle suunnillen 3 minuuttia ennen oman luokan korkkausta. Ajattelin, että mitä me sinne turhan aikaisin motivaatiota tappamaan, vaan mielellään juuri kun ilmottautuminen viimeistään pitää tehdä (koekutsun mukaan siis puoli tuntia ennen oman luokan alotusta). Ei kai tämmöselle ensikertalaiselle juolahtanu mieleenkään, että luokka saatetaan aloittaa puoli tuntia suunniteltua aikataulua aikasemmin. No nyt opin senkin. Taivaan kiitos ei oltu ensimmäisessä paikkamakuuerässä ja sain lämpätä Chämppyä edes muutaman minuutin. Muutenkin olin käytännön järjestelyistä ihan pihalla. Häh mistä numerolappu pitäs hakea? Häh mikä mikrosirun tarkistus? Onneksi talkoilevat seuratoverit olivat kärsivällisiä ja ystävällisiä tällaisen ummikon kanssa! Kiitos heille!

Ainoa ihminen, jolle kerroin osallistumisesta etukäteen, oli Juha. Hauska kyllä, ensimmäinen ihminen, johon hallissa törmäsin, oli Manta-siskon omistaja Mirva, ja taisi molemmilta päästä humoristinen "eikäää....", kun tajuttiin että ollaan ilmoitettu siskokset samaan kokeeseen. Ja olihan mun taas vähän haasteellisempaa pitää koiran työmotivaatiota ja kontaktia yllä, kun toinen selvästi tunnisti siskonsa. Vielä meitä edeltävän koirakon suorituksen aikana fiilikset oli että perhana mihin sitä on ittensä taas ilmottanu...

No. Kehässä Chandler yllätti kaikki sivusta seuranneet ja etenkin omistajansa. Sehän teki melkeen niinku reeneissä. Sehän oli oikein kuuliainen.

Pisteitä saatiin seuraavanlaisesti (selityksistä ne mitä meni ymmärrykseen asti siinä mielentilassa):

Luoksepäästävyys 10
No problemos. Häntä heilui ja tuomari sanoi minulle, ettei tarvi hihnaa pitää noin kireällä, koira saapi nousta seisomaan jos haluaa. Istui kuitenkin kivasti paikoillaan.

Paikkamakuu 10
No problemos. Omat jalat tosin olivat keitettyä spagettia.

Seuraaminen hihnassa 8
Hyvässä kontaktissa jo lähtötilanteessa, käännökset löysiä. Vähän meinasi mennä hihnalla ohjaamisen puolelle.

Seuraaminen ilman hihnaa 9
Parempaa. Huomautuksena tuli ainakin oman käden hieman epäluonnollinen (tönkkösuora) asento.

Liikkeestä maahan 9
Hiukkasen nopeampaa maahan menoa ois kaivattu.

Luoksetulo 9,5
Hyvä vauhti, suora asento, mutta pikkuinen viive ennen istumista.

Liikkeestä seisomaan 8,5
Pari pientä askelta käskyn jälkeen, ei kuitenkaan merkittävästi edennyt niillä.

Estehyppy 9
Nyt ei kyllä mitään hajua, joku paikalla ollut vois mullekin kertoa mistä se piste meni, sillä tässä vaiheessa korvien välissä joku huusi vain että "NYT SE ON OHI"!

Kokonaisvaikutelma 10
Kuulemma oikein kivan näköistä oli meidän meininki!

YHT. 183,5p.

Kaikin puolin sellainen "Chämpyn chäpäkkyys" puuttui suorituksesta. Kaikki liikeet meni ihan oikein, mutta istumiset ja pysähdykset tapahtui astetta hitaammin. Liekkö yritti rauhotella minua?

Mutta hällä väliä, täytyyhän sitä parannettavaa olla. Fiilis vain on niiiiiiin mahtava nyt! Tiedostan kyllä että kyseessä on helpon luokan yksi ainoa koe, mutta kuiteski tässä on kyseessä minun ensimmäinen koira ja vieläpä se koira, josta kurssiohjaaja ensimmäisellä pentukurssilla antoi kommentiksi jostain hienosti tehdystä asiasta kommentin "Yllätyin!". Eräänlainen itseni voittamisen tunne.


Niin muutes, ei huonoille sitä ykkössijaa menetetty. Sen vei todellakin ansaitusti Manta ja Mirva varmalla työskentelyllä 191,5p kera kunniapalkinnon. Pistesaaliin kokoiset onnittelut heille! Lisää hehkua päivään toi siis kaksoisvoitto Weekaseille! :)

Tästä saat maksaa!

Kuivattu/keitetty maksahan ei ole mikään uusi keksintö koiran koulutuksessa, mutta itse kokeilin sitä tänään ensimmäistä kertaa. Onhan siinä pieni värkkäys eikä keittiö ainakaan korvapuustilta tuoksu sen touhun jälkeen. 

Mutta eilen kaupassa nakkihyllyllä mietin taas  sitä einesten määrää, mitä tuolle koiralle tulee välillä palkinnoksi syötettyä. Jauhelihasta olen monesti tehnyt "puhdasta" herkkua, mutta opiskelijabudjetin kanssa sitä on välillä niin pers auki, että kalliiksi se pitkällä aikavälillä tulee. Suunnistin lihahyllyn nurkkaan, mistä en kuuna päivänä ole mitään ennen ostanut. Yllätyin hinnasta! Alle kahdella eurollahan sai jo melekosen köntin porsaan maksaa. Käsittääkseni tämä on koiralle vieläpä aivan erityisen hyvää herkkua.

Valmistusohjeita löytyi googlettamalla helposti. Maksaa voi kuivattaa ihan huoneenlämmössä säilytettäväksi koppurakuivaksi, tai keittää kypsäksi. Kaippa se ihan raakakin kelepaa, mutta itse en sitä mielelläni reeniliivin taskuun laittaisi... Kokeilin tällaista kompromissia, jolloin maksa jäi hieman kosteaksi (uskoisin sen maistuvan kuivaa enemmän), mutta kuitenkin helposti käsiteltäväksi ja pakasteessa säilytettäväksi.

Ei paljoa maksa maksa!

Keittelin maksaa 25 minuuttia....

... kunnes halkaistuna pinta ei enää punertanut.

Pilkoin valmiiksi suupaloiksi.
Voin sanoa, että leikkuulautaa ei ole esipesty
koskaan ennen niin tunnollisesti.

Työtäni valvoi koko ajan eräs nappisilmäpari.

Levitin palat uunipellille, ja kuivattelin niitä
 puolisen tuntia 150-asteisessa uunissa

Valmista!

Sitten Minigrip-pusseihin ja osa pakkkaseen!

Ensi kerralla teen isomman annoksen, sillä tuosta ei tullut kuin neljään pieneen pussiin. Nyt lähetäänki reeneihin testaamaan, onko näistä mihinkään...

PS. Olisi kiva, jos te lukijat kertoisivat omia herkkureseptejänne!