Ensimmäinen möllitokokoe 27.10.2012.

Katja laittoi muutama viikko sitten infoa Kokkolassa järjestettävästä möllitokosta. Kerta Juha oli menossa sinne samana viikonloppuna töihin, itselläni oli syysloma ja vielä kun olin valittanut kun en pääse minnekkään reissuun Oulusta, en keksinyt hyvää tekosyytä olla osallistumatta sinne. Varsinkaan, kun sai nähdä ihania ihmisiä ja eläimiä meidän kesäkaupungista. Ilmottauduin siis mukaan sillä asenteella, että loistava tilaisuus katsoa missä mennään ja mihin keskitytään talvella - ja ennen kaikkea miten me toimitaan koetilanteessa. (Tiedoksi ihmetteleville, että möllitoko meinaa epävirallista koetta, joka on loistava tilaisuus harjoitella virallista koetta varten.)

Möllikoepäivä oli tänään. Lähettiin 9 maissa ajelemaan Oulusta ja oltiin kisapaikalla vajaa tunti ennen koitosta. Ensimmäiset 20 minuuttia mietin että ei tästä tuu yhtään mitään. Koira ei malttanu keskittyä tippaakaan mihinkään, kun paikka oli uusi (kesällä reenattiin ulkona), toiset koirat ja niiden tekemiset ihan liian kiinnostavia ja autossa oli istuttu viimeiset 2,5 tuntia. Ja sitten ku Chämppy vielä näki Katjan niin voi herran jestas. Sillä oli Katjaa niiiiin valtava ikävä, että itkuhan siinä tuli kun piti mamman kanssa keskittyä muka johonki ja Katja istui kaukana sihteerin pöydän ääressä. No, ulkona vähän frisbeen kanssa pahimpien höyryjen päästöä ja pikku reeniä häiriöttömästi ja vakuutuin, että ehkä me sittenkin kehässä käydään kerta tänne asti oltiin tultukki.

Luoksepäästävyys 10
Vähän piti nakittaa koiraa aluksi, että pikku päässä hoksattiin että tässä rivissä pitäs olla niinku nätisti sivulla. No, tuomarin käydessä tervehtimässä oltiin kuitenkin palkatta ja hienosti meni!

Paikkamakuu 8
Koska viimeisimmässä reeneissä paikkamakuussa Chämppy nousi istumaan, otin varmuuden vuoksi taas lyhyemmän matkan, vaikka tuomari olikin sanonut että vähentää siitä pisteitä. Maassa pysyi kuitenkin hienosti, vaikka rivissä nousikin useampikin koira. Sykkeen nousemisen satasen tienoille aiheutti kuitenkin katse, joka viimeisen minuutin oli enemmän yleisössä kuin minussa. Juha kun oli päättänyt kirkkaan keltaisessa takissa (joka muuten näkyy aika kauas) kurkata sieltä takarivistä nähdäkseen meidät paremmin. Chandler teki kaulanvenytysennätyksensä nostamalla päätä niin paljon kuin vain kykeni pitämällä samalla kyynärpäät maassa. Tilanne oli Chandlerin mittapuuhun hyvin haasteellinen ja olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen, että maassa pysyttiin koko kaksiminuuttinen!

Tässä vaiheessa meillä oli melkein puolen tunnin tauko. Siihen väliin mahtui vähän ulkoilua, Chandlerille paljon hellyyttä Katjalta ja lisäksi yksi kehästä karannut koira, joka päätti tulla Chandlerin luo hallin seinustalle ja aiheuttaa pikku päällekäymisen. Kahakassa Chämpyltä lähti panta ja hihna jäi tyhjänä käteeni. No, neitihän ei tuosta traumaa ottanut vaan toipui hyvin, minä tosin säikähdin enemmänkin.

Seuraaminen remmissä 7
Tämä liike oli ainoa, jota Chandler ei suorittanut tasonsa mukaisesti. Ei se mikään vahva liike ole meillä ollutkaan, mutta nyt meni kyllä ihan miten sattuu. Chämppy otti kontaktin vasta juoksuvaiheessa ja taisi se hihna käydä suussakin välillä... Tässä vaiheessa Juha lähti hallista eikä kestänyt katsoa loppua kokeesta. En tiedä mistä nuo 7 pistettä ansaittiin. Kai se siinä vierellä kuiteski jölkytteli.

Seuraaminen ilman remmiä 8
Lähti kyllä ihan hienossa kontaktissa ja meni kokonaisuudessa huomattavasti edellistä paremmin käännökset, pysähdykset ja juoksut mukaan lukien. Mitä nyt siinä vaiheessa, kun otettiin rintamasuunta sihteerin pöytään, Chämppy päätti että "hei oota mää käyn moikkaan Katjaa!" ja tuli kyllä ihan kuuliaisesti jatkamaan seuraamista kun oli hieman harhautunut reitiltään... Tuo ois jotain vakavampaa tyyppiä ehkä harmittanut, itselläni sen sijaan oli naurussa pidättelemistä.

Liikkeestä maahan 9
Piste lähti siitä, että neiti ei ollu ihan hereillä ja jäi hetkeksi istumaan liikkeelle lähdössä. Otti kyllä minut nopsaa kiinni ja teki varsinaisen liikkeen hienosti.

Liikkeestä seisomaan 10
Se meni hyvin!

Luoksetulo 9,5
Teki jonku kumman kaaren (sihteerin pöydän suuntaan...? :D), mutta tempperamentin mukainen nopea ja minun mielestä ihan suora sivulle tulo.

Hyppy 9,5
Pikkusen otti askeleen, pari paikoillaan pysähtymisen jälkeen.

Kokonaisvaikutelma 8,5
Vähennyksiä tuli kuulemma sihteerin tervehtimisestä kesken liikkeen ja siitä, että liikkeiden välissä vaati vähän käskyjä pysyäkseen sivulla. Muuten hauska ja innokas meininki!

Yhteensä 174p ja ALO1-tulos! :D


Mutta olihan meillä hauskaa, etenkin jälkeen päin ajateltuna. Opittiin, että kisapaikalle tulo suoraan autossa istumisen jälkeen ei ole ihan viisasta, motivointiin kannattaa varata ehkä hieman enemmän aikaa ennen remmiseuruuta ja tutut pysyy neutraaleissa väreissä jossain takarivissä, jos haluavat katsella koetta. Kaikissa liikkeissä ja etenkin maltissa liikkeiden välillä on vielä tekemistä ennen virallisia koitoksia. Chandler teki remmiseuruuta lukuun ottamatta mielestäni ihan tasonsa mukaisen suorituksen. Tai no ei se seuraamisessakaan ennen ole muualla piipahtanut. En palkannut herkuilla muuta kuin tuossa rivissä ennen luoksepäästävyyttä ja vähän tsempiksi remmiseuruun jälkeen. Eleillä, naurulla ja kiitoksilla tottakai joka liikkeen jälkeen, mutta eihän sitä kielletäkään. Kiitos Keski-Pohjanmaan koirakillalle ja tuomari-Marjalle hauskasta aamupäivästä!

Iltapäivällä Chämppy pääsi vielä moikkaamaan Eenaa, Jewiä ja kissoja. Ja kyllä on loppupäivän nukuttanu makiasti.

Syyslomakuvia + tokoreenit pyöräytetty käyntiin

Koira ja sen isäntä <3
Agilityn jatkokurssi alkoi tänään.
Into oli entisellään, mutta maltti oli parantunut huimasti!
Nyt karattiin esteille kuulemma vaan pari kertaa.
Ja niitä tehtiin taas entistä hienommin!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Syysloma! Mikä ihana juttu! Ei oo mulla ollu sellasta piiiitkään aikaan. Lukiossa viimeks? Eikä seuraava tenttikään ole kuin viiden viikon päästä - mitä tämä tämmönen on?

Mehän pyydettiin Chämpyltä anteeksi muuttoviikon tylsyyttä ja lähettiin heti loman ja uskomattoman kauniin syyssään kunniaksi Oulun Sanginjoen retkeilypolkuja tallaamaan. Jotenkin sitä reilu viiden kilometrin matkaan saatiin kulumaan parikin tuntia. Ja koira nautti!

Metsälenkillä voipi törmätä vaikka savuaviin puihin?!

Ei hullummat maastot meillä!

NOMNOM
Mitä jätitte eväät kotiin...

Chandleer... nuuska pois huulesta.

Vitsit ku sai taas mennä täysiä!

Kuten huomaatte, paikalla olo on ikävystyttävää.

Chandler löysi myös tällaisen ihanan kasan.
Arvakkaapa pitikö siinä käydä vähän pyörimässä...

Kerran reissun aikana neiti jätti korvat pensaikkoon, eikä tullut luokse kun kutsuin. Jäi vain seisomaan ja tuijottamaan muutamia metrejä meidän eteen ja säikähdin jo, että nyt saadaan nähdä, miten hirven kanssa menetellään. Vastaan tulikin joku iso ruskea eläin. Sepä osoittautuikin bordercolliepojaksi, Chandleriä noin kuusi kiloa suuremmaksi sellaiseksi. Saivat jäädä vähäksi aikaa leikille, kun oli niin hauskaa!

Kaikista metsän eläimistä vastaan tulee bc!

"Koitappa ottaa musta kuva ku meen niin lujaa!"

Tässäki meen lujaa!

Nappisilmä-Kaunotar <3

Chandler-neiti syysretkellä

Neiti lokakuu?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tokoryhmäkin starttasi, ja kivalta ryhmältä vaikuttikin. Monta taitavaa koirakkoa! Jouduttiin meneen reeneihin pyörällä, kun Juha tarvi autoa työmatkoihin. Hienosti Chandler osaa kyllä kulkea pyörän kanssa. Ohitukset on parempia mitä kävellen ja uskompa, että tuo on ihan hyvä keino harjoitella välinpitämättömyyttä vastaan tulevia koiria kohtaan. Ei siinä vaan kerkeä katella perään.

Treenitkin meni kyllä yllättävän hyvin. Otettiin ensin ryhmässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu, ja molemmat meni hienosti. En palkannut kertaakaan paikkamakuun aikana, mutta koska edellisestä oli niin paljon aikaa, jätin välimatkaa vain muutaman metrin. Vähän kääntyili lonkalle ja tuijotteli muiden reenejä kiinnostuneena, mutta olen erittäin tyytyväinen tulokseen suhteessa viimeaikojen reenikertojen määrään!

Otettiin yksitelleen seuraamista ja luoksetuloa. Maltti oli missä lie sillä aikaa kuin muut reenasivat ja Chandlerin piti odottaa omaa vuoroa. (Vinkuvanku ja hauhau, päästäkää mutki tonne!) Tekee hyvää vähän reenata tuota kärsivällisyyttäkin. Mutta sitten ku oma vuoro tuli niin oltiin kyllä entistä kuuliaisempana! Ja neitihän seuras! Täyskäännös oli väljä mutta muuten kontakti pysyi kiitettävästi. Parasta oli kun valmentaja sanoi Chandlerin tekevän työtä iloisen ja nauttivatn näköisenä. Luoksetulo oli niin vauhdikas, että valmentaja oli jo kerennyt miettiä että pysähtyyköhän tuo ollenkaan, mutta siihen se tuli tarkasti viereen. Ja kaikki tämä häiriössä ja palkatta kolmen kuukauden tauon jälkeen. Hyvä Chämppy! <3

Arkea uudessa kodissa

Ajattelin päivitellä ihan vain arkikuulumisia, sillä reenirintamalla ei ole tämä syksy kovin vauhdikkaasti lähtenyt käyntiin - vielä! Agilityssa Chandler on päässyt juoksuttaan Juhaa, mutta Juhapa kertoo niistä reeneistä ihan itse, kuten edellisestä päivityksestä kävikin ilmi.

Saatiin tokossa kuitenkin ryhmäpaikka, joten säännöllisempi reeni siinä on alkamassa toivottavasti jo ensi viikolla. Takapihatokoja ollaan harrastettu ihan vain itseksemme. Häiriöreenit ovat erittäin tervetulleita!

Chandler vietti syyskuun lopussa ehkä elämänsä tylsimpiä päiviä, sillä muuttopuuhat pitivät isäntäväen kiireisenä. Että siinä olikin hommaa! No, nyt on uusi koti saatu asumiskuntoon ja mieluisaksi - Juhakin oli yllättävän suopea minun sisustushaaveita kohtaan: sain mm. uuden ruokailuryhmän, pyykkikoneen ja kaikkea pientä kivaa!

Syyslauantain tunnelmointia

Chandler kotiutui tänne hienosti saman tien. Tuttu sohvan divaaniosa ja oma rakas häkki on edelleen "Chandlerin paikkoja". Aluksi oli ihan kummallista, kun porukkaa kulki kahdesta ovesta ja neiti ei yhtään muistanut, että molempia pitää vahtia! Haukku oli yllättyneen raikuva, kun yhtäkkiä joku tuleekin etuovesta juuri silloin kun koira paraikaa päivystää takaovea... Ikkunat on koiran tasolla ja niistä on ihana katella ulos. Makuuhuoneesta näkee kätevästi kaikki etuovesta kulkijat, kun tekee kielletyn tempun ja hyppää sängyn päälle. No, kunhan päiväpeitto on paikoillaan...

Chämpyn paikka!

Parastahan tässä on tuo oma piha, vaikka ei se suuri olekaan. Kyllä siinä käännökisä ja jääviä reenaa. Ja leikkii. Laminaatit ku on perhanan liukkaat tassujen alla ja menee varmaan kolme sekunttia kiihyttää vauhtia pallon perään, sutii niin hemmetisti!

Liikuteltiin tavaroitamme tosiaan vajaa kilometri, joten uudesta kodistakin käsin pääsee lähes samoille lenkkipoluille kuin vanhastakin. Lenkkipolun varsilla on edelleenkin parkkiksia, kenttiä ja nurmia aktivointia varten. Onpa tuossa vieressä pikkunen metsäkin!

Chandler alkoi tiputtaa pohjavillaa saman tien kuin sain nukkamatot lattiaan. Joka päivä saa kammata jalkapallon kokoisen kasan. Sääli, turkki oli oikein kaunis ja tuuhea. Ja mielenkiintoisen punertava - näyttää siltä, että meidänkin pimu sai osansa punaisista geeneistä!

Osaisko joku huovuttaa vaikkapa lapasia?!

......................................................................................................

Tunnelmallista syksyä kaikille!

Alkeiskurssilaisten kuulumisia

Moi!

Minäpä kirjoitan nyt vaihteeksi Chämpylän blogiin. Viikko sitten tosiaan muutettiin uuteen kotiin ja Chimppa on tosi hyvin kotiutunut tänne. 

"Mukava kämppä, kun on ikkunat niin matalalla, että yltää katselemaan ulos. Sain myös päivystäjän tittelin, kun päivystän aina välillä takaovella ja odotan isäntäväkeä kotiin."

Mukava on myös meistä tulla kotiin ja kurkata ikkunasta, mitähän se koira mahtaa tehdä. Kerran on käräytetty jo sängyltä makaamasta, nopeasti tosin pomppasi pois tajuttuaan, kuka ikkunasta tuijottaa.

Tänään mun ja Chämpyn agilityn alkeiskurssi sai päätöksensä ja ens viikolla alkaakin jo jatkokurssi. Alkeiskurssilla opimme putken, hypyn, renkaan, muurin, "pitkän" ja pussin jo melko hyvin. Kepit olivat aluksi tosi hankalia, mutta tänään koiran päässä tapahtui viimein välähdys ja se osas mennä oikeista väleistä hihnalla ohjaamattakin. Hieno kattoo vierestä, ku toinen hoksaa. Neljä keppiä on meidän tämän hetkinen saldo.

Kaikkein hankalimpia esteitä ovat ehdottomasti keinu, puomi ja A-este. Näitä ollaanki treenattu vasta alastulojen osalta tulemalla sivusta niin, että koira kävelee alastulo-osan päältä ja pysähtyy halutulle alueelle. Lähestymistapa on ollut hyvä, eikä koira ole esteitä pelännyt. Vielä ei bortsu ole kuitenkaan hoksannu, mistä hommassa on kyse. Ehkä jatkokurssilla opimme.

Tähän mennessä olemme tehneet vasta kahden esteen ratoja. Niissä Chämppy on haka. Vauhti on mieletön ja isäntä jää kyllä juoksussa kakkoseks. Juomapullo saa olla molemmilla mukana :) 
Putki on ehdoton suosikkieste, sinne mennessä pitää aina vähän haukahtaa innosta. 

Parasta kurssilla on kuitenkin ollut koiran suuri motivaatio lajia kohtaan. Tänään Chän hyppäs auton takatilassa seisomaan jo hyvissä ajoin tajuttuaan, minne ollaan menossa. Välillä intoa on vähän liikaakin eikä koira malta pysyä paikallaan vaan koittaa ottaa varaslähdön esteisiin. "Jos mää hiljalleen hipsin tuonne putkea kohti niin ei se varmaan huomaa." Tässä meillä on eniten tekemistä ensi kurssilla. 

Terveisin
Juha ja Chämppy