No niin! Viime päivityksestä on taas näköjään aikaa vierähtänyt, mutta nyt ois sellaista asiaa, jota haluaisin tallentaa tähän meidän julkiseen päiväkirjaan.
Nyt se on tehty. Me ollaan käyty ihan _oikeassa_ tokokokeessa. Enkä voisi tyytyväisempi olla! Eilen 13.4.2013 Chandler haki meille 183,5p., ALO1-tuloksen ja sijoituksen 2/11. That's my girl! <3 Tuomarina toimi Piritta Pärssinen. Koe oli oman seuramme järjestämä ja pidettiin omassa tutussa hallissamme. Ajattelin että ensimmäiseen kokeeseen minimoidaan orientaatio-onglema (myös minun puolelta) ja tehdään se ympäristössä, jossa ollaan tokoiltu ennenkin.
Kisapäivä alkoikin jännästi, kun tulin paikalle suunnillen 3 minuuttia ennen oman luokan korkkausta. Ajattelin, että mitä me sinne turhan aikaisin motivaatiota tappamaan, vaan mielellään juuri kun ilmottautuminen viimeistään pitää tehdä (koekutsun mukaan siis puoli tuntia ennen oman luokan alotusta). Ei kai tämmöselle ensikertalaiselle juolahtanu mieleenkään, että luokka saatetaan aloittaa puoli tuntia suunniteltua aikataulua aikasemmin. No nyt opin senkin. Taivaan kiitos ei oltu ensimmäisessä paikkamakuuerässä ja sain lämpätä Chämppyä edes muutaman minuutin. Muutenkin olin käytännön järjestelyistä ihan pihalla. Häh mistä numerolappu pitäs hakea? Häh mikä mikrosirun tarkistus? Onneksi talkoilevat seuratoverit olivat kärsivällisiä ja ystävällisiä tällaisen ummikon kanssa! Kiitos heille!
Ainoa ihminen, jolle kerroin osallistumisesta etukäteen, oli Juha. Hauska kyllä, ensimmäinen ihminen, johon hallissa törmäsin, oli Manta-siskon omistaja Mirva, ja taisi molemmilta päästä humoristinen "eikäää....", kun tajuttiin että ollaan ilmoitettu siskokset samaan kokeeseen. Ja olihan mun taas vähän haasteellisempaa pitää koiran työmotivaatiota ja kontaktia yllä, kun toinen selvästi tunnisti siskonsa. Vielä meitä edeltävän koirakon suorituksen aikana fiilikset oli että perhana mihin sitä on ittensä taas ilmottanu...
No. Kehässä Chandler yllätti kaikki sivusta seuranneet ja etenkin omistajansa. Sehän teki melkeen niinku reeneissä. Sehän oli oikein kuuliainen.
Pisteitä saatiin seuraavanlaisesti (selityksistä ne mitä meni ymmärrykseen asti siinä mielentilassa):
Luoksepäästävyys 10
No problemos. Häntä heilui ja tuomari sanoi minulle, ettei tarvi hihnaa pitää noin kireällä, koira saapi nousta seisomaan jos haluaa. Istui kuitenkin kivasti paikoillaan.
Paikkamakuu 10
No problemos. Omat jalat tosin olivat keitettyä spagettia.
Seuraaminen hihnassa 8
Hyvässä kontaktissa jo lähtötilanteessa, käännökset löysiä. Vähän meinasi mennä hihnalla ohjaamisen puolelle.
Seuraaminen ilman hihnaa 9
Parempaa. Huomautuksena tuli ainakin oman käden hieman epäluonnollinen (tönkkösuora) asento.
Liikkeestä maahan 9
Hiukkasen nopeampaa maahan menoa ois kaivattu.
Luoksetulo 9,5
Hyvä vauhti, suora asento, mutta pikkuinen viive ennen istumista.
Liikkeestä seisomaan 8,5
Pari pientä askelta käskyn jälkeen, ei kuitenkaan merkittävästi edennyt niillä.
Estehyppy 9
Nyt ei kyllä mitään hajua, joku paikalla ollut vois mullekin kertoa mistä se piste meni, sillä tässä vaiheessa korvien välissä joku huusi vain että "NYT SE ON OHI"!
Kokonaisvaikutelma 10
Kuulemma oikein kivan näköistä oli meidän meininki!
YHT. 183,5p.
Kaikin puolin sellainen "Chämpyn chäpäkkyys" puuttui suorituksesta. Kaikki liikeet meni ihan oikein, mutta istumiset ja pysähdykset tapahtui astetta hitaammin. Liekkö yritti rauhotella minua?
Mutta hällä väliä, täytyyhän sitä parannettavaa olla. Fiilis vain on niiiiiiin mahtava nyt! Tiedostan kyllä että kyseessä on helpon luokan yksi ainoa koe, mutta kuiteski tässä on kyseessä minun ensimmäinen koira ja vieläpä se koira, josta kurssiohjaaja ensimmäisellä pentukurssilla antoi kommentiksi jostain hienosti tehdystä asiasta kommentin "Yllätyin!". Eräänlainen itseni voittamisen tunne.
Niin muutes, ei huonoille sitä ykkössijaa menetetty. Sen vei todellakin ansaitusti Manta ja Mirva varmalla työskentelyllä 191,5p kera kunniapalkinnon. Pistesaaliin kokoiset onnittelut heille! Lisää hehkua päivään toi siis kaksoisvoitto Weekaseille! :)
