Touhukkaasti kesää kohti!

Kun yrtit on istutettu ruukkuihin, lumet sulaneet metsäreiteiltä, jäät lähteneet ja hemmetin tenttirulijanssi alkaa olla voiton puolella (lukuvuoden tenteistä tehty 14/15!!!) niin alkaa pikku hiljaa tulla kevät fiilis! Kesäkauden reenit on pyöräytetty käyntiin ja taas reenaillaan uusissa ryhmissä uusien tuttavuuksien keskellä.

Melkoisen touhukas oli kulunut viikko.

Rallytokon alkeiskurssi starttasi!

Minua on kiinnostanut kokeilla tuota lajia jo siitä lähtien kun sen olemassa olosta kuulin, ja nyt kun oma seuramme järjesti alkeiskurssin niin laitoin ilmottautumisen saman tien menemään. Sitähän olisi helppo harjoitella ihan itsekseenkin, mutta parempi aloittelijalle, kun joku ensin neuvoo mitä tehdä. :) Ensimmäisellä tunnilla reenailtiin muutamaa liikettä ja Chandler hoksasi kyllä saman tien mistä on kyse. Tokotausta auttoi. Olin niin tyytyväinen, kun neiti teki kuuliaisesti uudessa paikassa ja uudessa seurassa. Lopussa otettiin muutaman liikkeen rata, mutta joko keskittyminen oli silloin jo lopahtanut tai uuden kentän tuoksut vetivät puoleensa liikaa, sillä kontaktia ei pahemmin enää herunut. Sain läksyksi opetella kehumaan ja kannustamaan koiraa liikkeen aikanakin (sitä pitää oikeasti reenata!). 

Ensimmäiset reenit AVO-ryhmässä

Haku tämän kesän ryhmiin päättyi vuorokausi meidän tokokokeen jälkeen. Tuohon asti minulle oli vielä epäselvää minkä tasoiseen ryhmään hakisin. Alokasluokka tulee jo korvista ulos, ja siellä kesä olisi mennyt pilkunviilaukseen, avoimen luokan liikkeisiin sen sijaan kaipaisin kokeneempien neuvoja. En edelleenkään tiedä meinaanko hakea puuttuvat tulokset TK1-koularia varten vai mennäänkö joskus hamassa tulevaisuudessa seuraavana avoimen luokan kokeeseen. En jaksa kokeita miettiä, sillä ei me pelkästään niiden takia reenata, vaan tekemisen ilon vuoksi. No, avoimesta saatiin paikka, ja olen siitä oikein iloinen! :)

Mentiin reeneihin pyörällä, ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Reilun neljän kilometrin ravi osoittautui ihan hyödylliseksi, oli turhat energiat jo purettu ja reenit meni oikein mukavasti. Itse paikkamakuussa ei mitään ongelmaa, maahanmeno vain oli laiska. Koska oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, kenttä oli meille uusi ja muut koirakot uusia tuttavuuksia, en mennyt piiloon. Tehtiin reeneissä paljon parityönä seuruuta ja käännöksiä, ja Chandler kuumui aluksi odottaessaan omaa vuoroaan puuhun sidottuna muiden koirien reenaamista ja palkintoleikkejä katsellessaan. Huomioimatta jättäminen auttoi. Mutta voi jestas miten se sitten tekikään kun oma vuoro tuli. Teki minulle skarpeimmat ja hienoimmat käännökset, nopeimmat ja suorimmat sivulletulot ja innokkaimmat seuraamiset ikinä! <3 Halusi ilmeisesti näyttää että työhön minä kuulun enkä minnekkään puun juureen.

Loppuun otettiin vielä luoksetuloa, ja tehtiin sitä ilman pysähdystä mahdollista alokasluokan koetta ajatellen. Pysäytystä ollaan reenattu ihan epätokomaisesti, esim. frisbeen heittelyn lomassa. Joskus talvella, kun kynnet on vaarassa, on erittäin hyödyllistä osata pysähtyä nopeasta vauhdista ihan paikalleen, niin että syöksyminen etutassut ojossa lätyn luo ei onnistu. ;D

Agilityssä pitkästä aikaa

Juha ja Chandler kävivät paikkailemassa  tammikuun juoksujen takia pitämättä jääneitä reenejä. Itse olin paikalla vain viimeiset 15 minuuttia, mutta isännän mukaan reenit oli menneet tosi hyvin. Vastassa oli erittäin hengästynyt koira. Vähän kuulemma kuumuttiin ja haukuttiin putkessa, mutta parempi liian suuri kuin pieni motivaatio! Talvella agimotivaatio meinasi vaarantua esteille varastamisen takia, kun reenit meinasivat mennä vain luvan odottamisen harjoitteluun. Nyt mukaan on tullut kosketusalusta, jonne Chämppy rientää spontaanisti makaamaan, kun se lasketaan maahan. Siitä sitten startataan vasta sanallisella käskyllä.

Tässä vähän viimesyksyisiä agilitykuvia. Näkee selvästi, että tällä kertaa kameramiehen roolissa yleensä loistava isäntä onkin ohjaamassa koiraa, emäntä kun yrittää epätoivoisesti saada edes yhtä onnistunutta otosta (viidestäkymmenestä nämä hyväksyttiin julkaisukelpoisiksi...)

Meni ihan putkeen!

Näillä loikilla ei rimat tipu!

Onnellinen liitäjä!

Suosikkimetsäreittimme oli sulanut ja uusia löydetty!
Eilen tehtiin Sanginsuulla jo perinteiseksi muodostunut metsälenkki ihanissa maisemissa. Kamera jätettiin tihkusateen takia kotiin, mutta syksyn kuvia löytyy täältä. Kyllä tuo koira vain niiiiin nauttii metsässä kirmaamisesta. Jossain p*skassa kävi taas pyörimässä, mutta eipä se haitannut kun halusi samalla kertaa heittää talviturkinkin. Metsiä on koluttu melkein joka päivä kun uusiakin polkuja on löydetty! 

Kiireisen arjen keskellä on hyvä ottaa välillä vähän rennommin.
Se me osataan!