Ruskaretki Ylläkselle 19.-22.9.

Ylitöistä on jotain hyötyäkin, sanoi Juha, kun niiden ansiosta
sai tuntinsa takaisin vapaapäivän muodossa. Torstai-iltapäivänä
startattiin pikku-Clio kohti Yllästä ajatuksena viettää pidennetty
viikonloppu. Ohjelmassa luonnosta nauttimista patikoinnin muodossa,
rentoutumista -  eikä mitään sen kummempaa.

Ajatuksena oli myös totuttaa Chandleriä hieman vaelluksen maailmaan.
Olisi m a h t a v a a tehdä ensi kesänä / syksynä pitempi,
useamman päivän vaellusreissu koiran kanssa.

Ajomatka kesti nelisen tuntia. En muistanutkaan, että niin pitkään!
Pysähdyttiin Pellossa hampurilaisilla ja peräosastolla koko matkan
kiltisti nukkunut koira sai vähän hakea frisbeetä.

Perillä meitä odotti Kemin vahvistukset, minun äiti ja mummu.
Heti perjantaiaamuna lähdettiin talsimaan koko seurueen jaloille sopiva
helppokulkuinen Hillapolku, n. 5 km.

Tässäpä Chandlerin fiilis vähän erilaisesta metsälenkistä. Mitäpä minä siihen lisäämään...

Juhan ja Chämpyn kanssa poikettiin polulta
ja tehtiin vähän nousua ylöspäinkin. Taustalla häämöttävä
Pirunkuru jätettiin tällä kertaa väliin - turhan pitkä, kivikkoinen
ja jyrkkä reitti vaelluksesta vielä kokemattomalle koiralle,
joka tykkää mennä joka paikkaan täysiä.

Välillä toki pitää pitää taukoja.
Ja syödä makkaraa.

"Tauot on p*rseestä. Eivät anna mulle ees makkaraa.
Tai no ämmihän (Anniinan mummo) kyllä antais,
mutta sitä jouduttiin taas hillitsemään vähän väliä.
Se ajattelee, että tykkään siitä tyypistä eniten,
kuka antaa herkkuja eniten."

Tässä Chämppy kyllä feikkaa.
Sai se vähän makkaraa tottakai.

Perjantaina iltapäivästä seurueeseen liittyi myös
Tromssassa pelastusharjoituksissa ollut iskä.

Lauantaina käytiin vaeltamassa pikkuisen haastavampaa
maastoa sisältävä Seitakierros, n. 9km.
(Chandlerille varmaan potenssiin kolme, sen verran
kehitteli omia tutkimusretkiä meidän ympärillä.)
Mukava reitti, paljon nähtävää ja vaihtelevaa maastoa.

<3

"Ai häh, pitäskö mun muka mennä pitkospuita pitkin?"
Chandler oli pääasiassa irti, mutta kohteliaisuussyistä
otettiin hihnaan aina välillä vastaantulijoiden vuoksi.
Eipä se kauas meistä lähtenyt, pikku paimen.

Oltiin ehkä viikon verran myöhässä parhaan ruskan suhteen.
Maa oli upeana, mutta puista olivat lehdet jo pääasiassa putoilleet.

Reitillä oli ihania puroja...

...joiden kohdalla pidettiin juomataukoja. Ai että voi vesi maistua hyvälle!
"Uimaan kylläki aattelin, tylsän matala tämä joki...."

Maailman kaunein <3

Ylläksen kepit oli paljon parempia ku Oulun...

...ja Oulussapa ei voikkaan pyöriä poron p*skassa!

Isäntä ja sen koira.
(Iloisen värinen, hiukka naisellinen
 reppu kuuluu minulle
-
 tämän Juha halusi selvennettävän.)

Ihan sopiva harjoitusvaellus Chandlerille.
Illalla oli ihan tarpeeksi sippi.

Seuraavaa vaellusta varten tarvinnee varautua jotenkin
tassujen suojaamiseen. Iltasella koira nuoli etutassujaan ehkä
vähän tavallista enemmän, ja aamulenkillä oli paikoittain
ontunut toista etutassuaan. Pääasiassa ihan normaalisti käveli kuitenkin.
Anturoissa oli hieman kulumisen merkkejä, mutta ihmekös tuo.
Mutta hyvä, ettei tehty pitempää reittiä.

Olisiko kokeneemmilla vaeltajilla vinkkejä tassujen suojaksi?
Tarralenkkareihin en haluaisi turvautua (vaikka niin huvittavat ja hienot ovatkin! :D)

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja rentouttava reissu!
Käytiin myös katsomassa ulkoilmateatterissa musiikkinäytelmä Pieni kansani laulu, melkoisen koskettava ja taitavasti tehty esitys.

Kerta nyt pohjoisessa oltiin, niin täytyihän se ajella Rovaniemen ja Weekasilan kautta. Etenkin, kun siellä asustavat pikkusisko Ronja ja pikkuveli Teddy kasvavat luvattoman kovaa vauhtia. Olihan se hauska nähdä taas Susannaa, Johannaa, Hennaa ja Marrua ja koirista Lottaa, Hillaa, Emmiä, Peppiä, Ronjaa ja Teddyä. Kiitos jälleen sinne suuntaan, toivottavasti nähdään pian! :)

"No joo, hyvä vitsi..."