Neropatin kanssa on hauska reenata!

Se ois yhtä harjottelua ja tenttimisiä vaille tämäkin kouluvuosi kohta paketissa. Reilun kuukauden päästä lähetään kesätöihin Kokkolaan, ja JEE, saimme vahvistuksen TOKO-ryhmäpaikasta. Keski-Pohjanmaan Koirakilta, AVO/ALO-tasoiset kerran viikkoon. JESJESJES! :) Oon niin iloinen tuosta Kokkolan vastaanotosta, erityiskiitos Katjalle kun lupaili vieläpä näyttää kaupungin parhaat uimapaikat! Pääsee Chämpy Eenan kanssa polskutteleen!


Ihan mukavasti ollaan saatu pidettyä alkeiskurssilta saatuja taitoja yllä ja vieläpä paranneltua niitä, vaikka mitään reeniporukkaa ympärillä ei olekaan. Saas nähdä miten käy keskittymiselle sitten kun taas porukassa ollaan. Koirapuistokielto on kynnen takia EDELLEEN voimassa ja voi olla, että leikkejä on niin ikävä että täytyy ottaa paketillinen kokonaisia nakkeja treeneihin. 


On meillä onneksi käyny näitä koirakavereita kylässä.Viikko sitten tutustuttiin taas uuteen karvakaveriin. Hurmaava englanninspringerspanieli Poju, 5kk, kävi tutustumassa tulevaan tyttöystäväänsä tässä viikko sitten. Leikkivät oikein kiltisti, mutta vauhdikkaasti. Hassu jätkä, päätti sitten roikkua Chandlerin perävaununa hännästä kiinni pitäen sohvan ympäriajossa. Eikä neiti sanonu mittään!

Poju-pennun hieno kontakti!

Aloittelin tutustumista tuonne PK-puoleen kun kävin kuuntelemassa OKK:n luentoa jäljestyksestä, mitenkä sitä lähtis reenaamaan ja mistä koko hommassa on kyse. Haistelua ja keppien keräämistä metsästä, en usko että Chimppa laittaa paljon vastaan, sehän tekee sitä muutenkin. :D Täytyy sanoa että haluttais kokeilla sitäkin tänä kesänä. Ja hakua. Ja agilityä. JA FLYBALLIA! Alkeiskursseja odotellaan, että saatais homma oikealla tavalla alusta lähtien käyntiin, koska olen ihan ummikko! Jäljestä nyt järjestettäisiinkin, vaan ei keretä mukaan tuon paikkakunnan vaihdoksen takia. Varmasti kyllä mennään omia jälkiä tekemään, kunhan lumet sulavat! Ja jos pääsisin vaikka muutaman kerran hakua ja flyballia kokeileen tuolla pohjoisemmassa jonkun tutun asiantuntijan opastuksella...? ;)

PUSPUS

BH-koekaan tulevaisuudessa ei tunnu ihan mahdottomalta idealta enää. :D Jossain vaiheessa hihnakäytös oli semmoista energianpurkua että... Ja kunhan kokeessa ei tarvi kävellä koirapuistoon vieviä teitä niin eiköhän tuo tuosta. Tuntuu vain, että kaikki koirat, joihin lenkeillä törmää, on Chämpylle haasteellisia ohitettavia, koska ne on Chandlerin rakkaita kavereita. Miten sitä voi olla välinpitämätön, kun tuolla tien toisella puolella on Alpo! Tai Rico tai toinen Rico tai Tessu tai Lelli tai Unna tai Bobi? Täytyyhän sitä kaveria moikata.

Olin tänään erittäin väsynyt kun tulin koulusta kotiin. Tottakai toinen odotteli että JES NYT SE MAMMA TULI JA NYT ALETAAN JOLLEKKI! Yleensä tuo vilpitön innostus tarttuu minuunkin, mutta tänään teki tiukkaa. Menin sängylle pötköttämään ja päätin antaa bortsulle aivojumppaa. Pyysin tuoda eri esineitä ja leluja ja huvikseen päätin laskea, monta Chandler toisi aivan oikein. Kaksikymmentäyksi, enempää haettavaa en edes keksinyt, kaikki oikein ensi yrittämällä (okei, toi ensin minun reinot vaikka pyysin Juhan reinoja). Ei huono vaikkei dokumentti-Betsyn 300 esineen jälkeen ehkä päätä huimaa. Mutta aika kivasti silti, meidän vuoden ikäiseltä pikkutytöltä!

Mamman reino, ja toinen, Juhan reino, ja toinen, pupu, jalkapallo, Örveli, pallo, tossu, Hilarius (josta vain jalka jäljellä), porkkana, köysi, vempain, pötkylä, toukka, rotta, tennispallo, pyyhe (oven päällä kuivumassa), Toreador-pyyhe (härkätaisteluleikin mukaan nimetty), makkara, lehti. Well done!

Sisko-kulta kyläili vol.2

Saatiin taas ihania vieraita lauantaina, kun Henna, Olli ja Peppi-sisko tulivat käymään. Weekasi Like You A Lot todisti kyllä taas olevansa nimensä arvoinen, Peppi tykkää kaikista ja kaikki tykkää Pepistä - aivan ihana lipsuttelijalupsuttelija, samanlainen vauhtityttö ja innokas ilopilleri kun siskonsakin! Edellisestä vierailusta löytyy juttua täältä.

Ehkä ei kuviin saatu talletetuksi, mutta siskosten jälleennäkeminen oli kyllä niin vauhdikas että muutaman kerran meidänkin sydämet heitteli kuperkeikkoja kun seinään törmäiltiin tuhatta ja sattaa. Jotenkin siitä aina meno jatkui niin ku mitään ei ois tapahtunut, taisivat endorfiinitasot nousta niin äärimmilleen.

Kiitos käynnistä, Henna & Olli! Olipa taas mahtavaa jutella niin samanhenkisten ihmisten kanssa, toivottavasti tavataan taas pian!

Miten niin siskoja? Ilmeet, kielet, tassut - hassut...

Pepin kieli ei kuvasta huolimatta
tippunut suusta, huh!

Peppi päivittää kuulumiset.
Viime näkemisen jälkeen on tapahtunut
ilmeisesti jotain tosi jännää Champyn ilmeestä päätellen.

Rennosti hölökytellään ja vieläki juoruillaan tyttöjen juttuja...

 ...kunnes se saamarin leluhirmu varasti mun jalakapallon!
Tästä lähtee taas kunnon ralli!

Nauravat, onnelliset yksivuotiaat
Weekasi Liquorice Shot
&
Weekasi Like You A Lot

...juoruilut jatkuu toki aina välillä...

Taas ollaan ku missikisoissa kun koko ajan pitää
hymyillä kameralle!

Oltiin ihan ku kaksi pientä lasta, jotka kattovat hauskoja piirrettyjä!

JEEE LIHAPULLAA

Moikkamoi ja jälleennäkemisiin!

Terveydentilasta sen verran että kannusvarvas on lähtenyt hyvin parantumaan ja uutta kynttä pukkaa jo esiin. Välillä Chandler sitä nuolee, mutta kutittaishan se varmasti itse ketäkin tuollainen kynnenkasvatusprosessi. Iho on kuitenkin ehyt ja mielestäni siinä ei mitään infektioporttia enää ole, joten en ole kaulurilla kiusannut. Otetaan silti varman päälle ja pidetään vielä vähän taukoa ulkona juoksemisesta, vaikka kovasti se puolin ja toisin turhauttaakin!

Tekevälle sattuu, osa 2

Hehei, meillä on vaihteeksi tassu paketissa!

Chandlerin kanssa ollaan nautittu mahtavista pääsiäisilmoista. Käytiin pitkäperjantaina piiiiitkä lenkki Perämeren jäällä Kemissä ollessamme. Kierreltiin saaria, hanki jään päällä kantoi mahtavasti, ensin paistoi aurinko ja myöhemmin rannan päälle nousi valtava, oranssi täysikuu. Aijai mitkä puitteet!

Riemu tarttuu koiraan ja jäällä ei vauhtia säästellä. En tiedä minkä lumipallon perässä sitä silloin juostiin, kun äkkijarrutuksen seurauksena vasemman etutassun kannuskynsi alkoi vuotaa verta. No, Chandler ei sitä huomannutkaan. Kotona putsattiin haava mutta mitään rikkeymää ei enää löydetty, vuoto oli tyrehtynyt nopeasti. Ei ontumista, ei juuri edes nuolemista - Chandleriä tassu ei vaivannut.

Lauantaina Leluhirmun lempinimen pentukurssilla aikanaan saanut Chandler törmäsi joten kuten pöytään palloa hakiessaan sillä seurauksella, että edellisenä päivänä vuotanut kynsi sojotti 90° sivulle. No, siitähän onkin jo kuukausi kun saatiin edelliset kynsivauriot hoidetuksi, olihan jo aikakin kai sattua uusi haaveri?!? Tätä ei siis biotiini-sinkki-ravintolisilläkään saatu estetyksi.

Sillä, että kiihtyy nollasta sataan sekunnissa,
on kuulemma semmonen varjopuoli,
että musta tulee tapaturma-altis.
Ei mun menoa silti hirveästi aleta rajoittamaan,
sillä en olisi onnellinen,
jos multa kiellettäisiin kaikki vauhtileikit.
Just ennen ku tyrin sen kynnen, niin mamma mietti, että näytän ihan superonnelliselta
loikkiessani riemuissani pitkin jäätikköä.

Katsottiin parhaaksi aikaistaa Ouluun lähtöä päivällä, sillä kipulääkkeet ja hoitovälineet olivat siellä. Kemin hulinssa Chandler ei malta olla kauaa rauhassa kun leikittäjiä on paljon. Eipä tuo kynsi koiran menoa taaskaan vaivannut,vaikka sojottikin länteen ja itään, mutta annettiin yötä vasten kipulääkettä. Välillä vähän nuoleskeli sitä ja yöllä oli saanut siteenkin pois. Ajateltiin, että viedään koira pyhien jälkeen eläinlääkärille, mutta varmistettiin asia soittamalla päivystykseen. Puhelimen päässä sanottiin, että parempi olisi poistaa kynsi nyt akuutissa vaiheessa, mutta voidaan ihan hyvin odottaa tiistaihinkin. Ounasteli vain, että pääsiäisen jälkeen voi olla ajanvarauksessa ruuhkaa, ja kerta meillä vakuutuskin nyt on, niin lähdettiin sitten saman tien kynnen poistoon.

Chandler oli eläinlääkärissä erittäin reipas, vaikka tassuun varmaan sörkittäessä sattuikin. Tämä lääkäri oli mahtava, jutteli ja syötteli herkkuja eikä Chämpyä pelottanut käsittelyt, vaikka pyllyyn iskettiin ties mitä rauhottavia. Paikallispuudutuksessa ja rauhoituksessa vääntynyt kynsi kaivettiin kuopastaan. Kuukauden kuluttua olisi ollut rokotusten uusinnat ja kätevästi saatiin nekin tälle samalle käynnille. 

Tassu "NO CHEWING" -paketissa ja neiti ihan töttöröö!

Sanottiin eläinlääkärille, että tämän tapaturma-alttiin, vauhtia rakastavan koiran kanssa tullaan seuraavan kerran todennäköisesti vappuna tai juhannuspäivänä, sillä molempina kertoina kun päivystyshoitoon on jouduttu, on kyseessä ollut pyhäpäivä. Uudenvuoden silmätulehdusta silloin oli hoitamassa sama mies. :)

Nyt on tassu sitten kunnon paketissa ainakin seuraavat pari-kolme päivää. Neiti on vielä ihan töttöröö. Ei kerrota kellekään, että oli vahingossa pissannutkin kylpyhuoneen lattialle...