Veneretki saareen!

JAA! Tämä onkin jännä kulkuväline!

Näkyy kaikkea mielenkiintoista! Lokkeja, merta ja saaria...

... ja ihana merituuli! Tykkään veneilystä.

Matka tosin alkaa tuntua melko pitkältä...

...voisin ottaa pienet päiväunet.

Millon ollaan perillä? Onko vielä pitkä matka?

Mulla on pissahätäkin.

Ja kaatosateenkin paiskasi niskaan!

... mutta saaressa oli huippukivaa, sai vaan juosta ja juosta ja juosta ja välillä käydä uimassa ja leikkiä linnunpoikasenraadolla ja sitten taas juosta! Millon päästään uudestaan? :)

Puoli vuotta - haasteita ja hienouksia!

 Niin se meidän pentulainenkin aloitti elämässään toisen vuoden puolikkaan. Eilen, 19.7.2011 Chandler täytti siis 6 kk. Itse kun en puntaria omista, ei ole tullut punnittua neitosta pariin viikkoon mutta kovasti uskon tuon 15kg rajan jo saavutetuksi. Ainankin on ruoka maistunut!

Ihania veneilykuvia on edelleen toisessa kamerassa, enkä ole saanut niitä vielä koneelle.


Meillä on mennyt kesä tosi hyvin ja todella nopeasti! Pentukurssilla ollaan käyty nyt kaksi kertaa, neljä vielä jäljellä. Tuntuu kyllä, että ollaan paljon opittu. Ehkä tärkeimpänä pidän sitä, että Chandlerin oma-aloitteinen katsekontaktin haenta on vahvistunut, se tekee sitä jatkuavasti lenkilläkin, vasemmalla puolella kävellessään. Seuraamista harjoitellaan joka päivä, samoin vahvistetaan luoksetuloa ja muutenkin yhteistyötä. 


Suurin haaste tälle pennulle on übersosiaalinen luonne - tarvitaan hurjasti muiden koirien kanssa reenaamista. Pentukurssillakin tahtoo keskittyminen mennä aivan pentukavereiden puolelle. Käytiin lauantaina katsomassa Oulun KV:ä, todistamassa Emmin upeaa menestymistä, jossa moikkailtiin myös Manta-siskoa ja Redi-veljeä. Olipa vain mukava tavata pitkästä aikaa, kaunista Mantaakaan en ollut nähnyt sitten pentulaatikkoaikojen. Sielläkään tosin hienosta hihnakäyttäytymisestä ei ollut tietoakaan. Ei varsinkaan, kun Redi painatti kymmenen metriä edellä ja peräänhän piti päästä... Muuten lenkeillä koirien (ja ihmisten) ohitukset menevät jo melko hyvin, todella hienosti jos toisetkaan eivät välitä Chandleristä. Toisaalta, minusta on ihanaa että koira on seurallinen eikä tippaakaan arkajalka ja näkee ihmiset ja toiset koirat vain mukavina asioina, joille saa heilutella häntää.


Pentukurssilla toisen pikkuhaasteen huomasin olevan nimeen reagointi. Olen aina painottanut CHAN-alkua, mutta neiti kääntyi vasta, kun kutsuin "ChandleRIII", saman tien! Ollaan saatu nimestä kyllä monenlaista kommenttia. Frendejä hiukkasenkin seurailleet ovat olleet huvittuneita ja kehuneet huippuvalinnasta, muut lähinnä kummastuneita, ihmetelleet miksi on noin kummallinen, outo, vaikeasti lausuttava nimi tuolle annettu. Mutta sen nimen kun keksin, en osannut muihin vaihtoehtoihin palatakaan, ja se sopii Chandlerille kuin nyrkki silmään. :) Ei siitä tullutkaan Chopin, niinkuin joskus yläasteikäisenä, pianistin urasta haaveilevana ajattelin...

PUSU <3

Sade virkisti ja vihastutti Oulun näyttelyssä

Nyt olen oikeasti käytännössäkin alkanut huomaamaan, että tämä rotu on pirun älykäs! Tosin tiesinhän sen, älykkyyshän oli yksi rodunvalintaperustekin minulle, mutta on vain niin hienoa huomata se omasta pennusta. Chandler tunnistaa monet lelunsa ja osaa tuoda oikean pyydettäessä. On myös mukava vain istua aamupalapöydässä ja antaa koiralle tehtäväksi hakea Kaleva luukusta... :D

Kesämeininkiä!

Sain pidettyä ihan oikeaa KESÄLOMAA! Sellaista ei olekaan viiteen vuoteen ollut. Matkasimme pariksi viikoksi Kemmiin. Olihan se mukavaa syödä vanhempien jääkaapista vaihteeksi... ;D

Parasta maan tasalla asumisessa oli että neiti oppi sisäsiistiksi. Alku kyllä oli yhtä katastrofia: uusi paikka, uudet hajut... pelottavaa ilmeisesti jättää omia hajujaan sinne vai muutenko vain vaikea keskittyä? Parin ensimmäisen päivän ajan KAIKKI tuli sisälle, oikeasti ihan KAIKKI, vaikka Oulussa oltiin jo pitkään osattu olla mallikkaasti. Mattoja tuli pestyä muutamankin kerran... mutta sitten kun pentu hoksasi homman niin kyllä saa olla ylpeä! <3

Päästiin vihdoin pentukurssille. Yksi kerta on takana ja tykkäsin kyllä kovasti kouluttajasta. Aika nopeaa meni tunti, mutta harjoittelimme mm. hihnakäyttäytymistä, paria temppua (ja opin, ettei mitään temppuja tarvitse aliarvioida :)), katsekontaktin luomista yms.. Katsekontaktin pyydettäessä Chan on oppinut hyvin, mutta kun se piti oma-alotteisesti luoda, tulikin hieman vaikeuksia. Tunnin jälkeen ollaan kyllä reenailtu ja paranee! Hihnakäytöksen reenaaminen oli kurssilla ERITTÄIN haasteellista, sillä neiti olisi paljon mieluummin lähtenyt muita pentuja kohti, pentupainit haikeana mielessään. Pääsipä neiti tutustumaan jo putkeenkin ja tuli sieltä melko reippaallakin vauhdilla. Harmi vain, että autottomalle kurssi tulee melko kalliiksi bussikyydin maksaessa yli 6€/suunta. :(

Loppuun Chandlerin poseerauksia n. 5,5 kk ikäisenä. Tämä pentu on kyllä kasvanut hurjalla vauhdilla, mitä muiden blogeista olen lukenut ja vertaillut. Viimeksi kun punnittiin (reilu viikko sitten) oli painoa 14,9kg, mutta aika hoikkaselta näyttää. Hampaat ovat vaihtuneet, tosin yksi kulmahammas sielä uuden vieressä vielä heiluu. Eiköhän se pian tipahda. Ollaan siirtymässä kahden kerran ruokailuun, uskollisesti Royal Caninin annostusohdeita noudattaen. :) Valkoinen kaulus on kasvanut ihan mahdottoman tuuheaksi, on se kaunis tyttö! <3 Korvat ovat pysyneet pystyssä, mutta taidanpa antaa niiden olla sellaisena kuin luonto ne on tarkoittanut.