No niin! Viime päivityksestä on taas näköjään aikaa vierähtänyt, mutta nyt ois sellaista asiaa, jota haluaisin tallentaa tähän meidän julkiseen päiväkirjaan.
Nyt se on tehty. Me ollaan käyty ihan _oikeassa_ tokokokeessa. Enkä voisi tyytyväisempi olla! Eilen 13.4.2013 Chandler haki meille 183,5p., ALO1-tuloksen ja sijoituksen 2/11. That's my girl! <3 Tuomarina toimi Piritta Pärssinen. Koe oli oman seuramme järjestämä ja pidettiin omassa tutussa hallissamme. Ajattelin että ensimmäiseen kokeeseen minimoidaan orientaatio-onglema (myös minun puolelta) ja tehdään se ympäristössä, jossa ollaan tokoiltu ennenkin.
Kisapäivä alkoikin jännästi, kun tulin paikalle suunnillen 3 minuuttia ennen oman luokan korkkausta. Ajattelin, että mitä me sinne turhan aikaisin motivaatiota tappamaan, vaan mielellään juuri kun ilmottautuminen viimeistään pitää tehdä (koekutsun mukaan siis puoli tuntia ennen oman luokan alotusta). Ei kai tämmöselle ensikertalaiselle juolahtanu mieleenkään, että luokka saatetaan aloittaa puoli tuntia suunniteltua aikataulua aikasemmin. No nyt opin senkin. Taivaan kiitos ei oltu ensimmäisessä paikkamakuuerässä ja sain lämpätä Chämppyä edes muutaman minuutin. Muutenkin olin käytännön järjestelyistä ihan pihalla. Häh mistä numerolappu pitäs hakea? Häh mikä mikrosirun tarkistus? Onneksi talkoilevat seuratoverit olivat kärsivällisiä ja ystävällisiä tällaisen ummikon kanssa! Kiitos heille!
Ainoa ihminen, jolle kerroin osallistumisesta etukäteen, oli Juha. Hauska kyllä, ensimmäinen ihminen, johon hallissa törmäsin, oli Manta-siskon omistaja Mirva, ja taisi molemmilta päästä humoristinen "eikäää....", kun tajuttiin että ollaan ilmoitettu siskokset samaan kokeeseen. Ja olihan mun taas vähän haasteellisempaa pitää koiran työmotivaatiota ja kontaktia yllä, kun toinen selvästi tunnisti siskonsa. Vielä meitä edeltävän koirakon suorituksen aikana fiilikset oli että perhana mihin sitä on ittensä taas ilmottanu...
No. Kehässä Chandler yllätti kaikki sivusta seuranneet ja etenkin omistajansa. Sehän teki melkeen niinku reeneissä. Sehän oli oikein kuuliainen.
Pisteitä saatiin seuraavanlaisesti (selityksistä ne mitä meni ymmärrykseen asti siinä mielentilassa):
Luoksepäästävyys 10
No problemos. Häntä heilui ja tuomari sanoi minulle, ettei tarvi hihnaa pitää noin kireällä, koira saapi nousta seisomaan jos haluaa. Istui kuitenkin kivasti paikoillaan.
Paikkamakuu 10
No problemos. Omat jalat tosin olivat keitettyä spagettia.
Seuraaminen hihnassa 8
Hyvässä kontaktissa jo lähtötilanteessa, käännökset löysiä. Vähän meinasi mennä hihnalla ohjaamisen puolelle.
Seuraaminen ilman hihnaa 9
Parempaa. Huomautuksena tuli ainakin oman käden hieman epäluonnollinen (tönkkösuora) asento.
Liikkeestä maahan 9
Hiukkasen nopeampaa maahan menoa ois kaivattu.
Luoksetulo 9,5
Hyvä vauhti, suora asento, mutta pikkuinen viive ennen istumista.
Liikkeestä seisomaan 8,5
Pari pientä askelta käskyn jälkeen, ei kuitenkaan merkittävästi edennyt niillä.
Estehyppy 9
Nyt ei kyllä mitään hajua, joku paikalla ollut vois mullekin kertoa mistä se piste meni, sillä tässä vaiheessa korvien välissä joku huusi vain että "NYT SE ON OHI"!
Kokonaisvaikutelma 10
Kuulemma oikein kivan näköistä oli meidän meininki!
YHT. 183,5p.
Kaikin puolin sellainen "Chämpyn chäpäkkyys" puuttui suorituksesta. Kaikki liikeet meni ihan oikein, mutta istumiset ja pysähdykset tapahtui astetta hitaammin. Liekkö yritti rauhotella minua?
Mutta hällä väliä, täytyyhän sitä parannettavaa olla. Fiilis vain on niiiiiiin mahtava nyt! Tiedostan kyllä että kyseessä on helpon luokan yksi ainoa koe, mutta kuiteski tässä on kyseessä minun ensimmäinen koira ja vieläpä se koira, josta kurssiohjaaja ensimmäisellä pentukurssilla antoi kommentiksi jostain hienosti tehdystä asiasta kommentin "Yllätyin!". Eräänlainen itseni voittamisen tunne.
Niin muutes, ei huonoille sitä ykkössijaa menetetty. Sen vei todellakin ansaitusti Manta ja Mirva varmalla työskentelyllä 191,5p kera kunniapalkinnon. Pistesaaliin kokoiset onnittelut heille! Lisää hehkua päivään toi siis kaksoisvoitto Weekaseille! :)
Chandler
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Tästä saat maksaa!
Kuivattu/keitetty maksahan ei ole mikään uusi keksintö koiran koulutuksessa, mutta itse kokeilin sitä tänään ensimmäistä kertaa. Onhan siinä pieni värkkäys eikä keittiö ainakaan korvapuustilta tuoksu sen touhun jälkeen.
Mutta eilen kaupassa nakkihyllyllä mietin taas sitä einesten määrää, mitä tuolle koiralle tulee välillä palkinnoksi syötettyä. Jauhelihasta olen monesti tehnyt "puhdasta" herkkua, mutta opiskelijabudjetin kanssa sitä on välillä niin pers auki, että kalliiksi se pitkällä aikavälillä tulee. Suunnistin lihahyllyn nurkkaan, mistä en kuuna päivänä ole mitään ennen ostanut. Yllätyin hinnasta! Alle kahdella eurollahan sai jo melekosen köntin porsaan maksaa. Käsittääkseni tämä on koiralle vieläpä aivan erityisen hyvää herkkua.
Valmistusohjeita löytyi googlettamalla helposti. Maksaa voi kuivattaa ihan huoneenlämmössä säilytettäväksi koppurakuivaksi, tai keittää kypsäksi. Kaippa se ihan raakakin kelepaa, mutta itse en sitä mielelläni reeniliivin taskuun laittaisi... Kokeilin tällaista kompromissia, jolloin maksa jäi hieman kosteaksi (uskoisin sen maistuvan kuivaa enemmän), mutta kuitenkin helposti käsiteltäväksi ja pakasteessa säilytettäväksi.
 |
| Ei paljoa maksa maksa! |
 |
| Keittelin maksaa 25 minuuttia.... |
 |
| ... kunnes halkaistuna pinta ei enää punertanut. |
 |
| Pilkoin valmiiksi suupaloiksi. Voin sanoa, että leikkuulautaa ei ole esipesty koskaan ennen niin tunnollisesti. |
 |
| Työtäni valvoi koko ajan eräs nappisilmäpari. |
 |
| Levitin palat uunipellille, ja kuivattelin niitä puolisen tuntia 150-asteisessa uunissa |
 |
| Valmista! |
 |
| Sitten Minigrip-pusseihin ja osa pakkkaseen! |
Ensi kerralla teen isomman annoksen, sillä tuosta ei tullut kuin neljään pieneen pussiin. Nyt lähetäänki reeneihin testaamaan, onko näistä mihinkään...
PS. Olisi kiva, jos te lukijat kertoisivat omia herkkureseptejänne!
torstai 24. tammikuuta 2013
Talvitouhuja
 |
| Chandler täytti 2 vuotta 19.1. Sanomalehtikääreet kun repi pois paljastui lahjapaketista lammas, joka taipuu veto- ja ravistusleikkeihin, eri puolille asuntoa piilotettavaksi ja ennen kaikkea torjuntakilveksi tennispallon torjuntaan. "Jarmooo Myllys, nostaaa pyllys!" Lammas näytti kaupassa kestävältä, mutta saman päivän aikana havaittavissa oli jo kolme repeämää vatsan seudulla. No, onneksi harjoittelin tikkaamista koko viime viikon. Täytyy vain ostaa lankaa (ei mulla sellasta ole!), ja tämäkin lammas saa knoppeja vatsaansa. |
 |
| Yhtenä (tai oikeastaan aika monenakin) talvipäivänä käytiin joen rannassa lenkillä. Samalla saa aina ihastella ehkäpä Oulun hienoimpia taloja ehkäpä parhaimmalla paikalla. Tuli myös kaipuu hiihtämään jäälle, mutta semmonen pikku ongelma on, että sukset puuttuvat. Olisi kiva kokeilla, miten vetohommat sujuisivat vähän vauhdikkaammalla menolla, minun hölkkäily kun ei kovin vauhdikasta ole... |
 |
| Erittäin tehokkaaksi ja mieluisaksi havaittu bordecollien väsytyskeino: umpihankijuoksu! Näillä on kyllä varmasti jotain kenguruita suvussa, meinaan sellasia loikkia on nähtävissä... |
 |
| Tää on ihan kätevä laji sillon, kun on juoksut, eikä päästä agilityreeneihin. Juoksut muuten näin sivunmennen sanoen sattuivat harmittavaan aikaan, kun meidän oma seura järjestäisi möllitokot ensi viikolla. Olisi ollut kiva osallistua ja katsoa, millainen koetilanne olisi nyt, mutta eipä sille mitään voi. :/ |
 |
| Täältä tullaan! |
 |
| Chandler 2 v. |
 |
| Umpihankijuoksuun saa myös aivohaastetta, kun heittää sinne lumipallon. Tämä meidän yksilö on vähän semmonen, että sehän ei luovuta ennen kuin.... |
 |
| ... lumipallo löytyy! |
 |
| Sitten näytetään tältä. Mahottoman ihana lumikuono. |
 |
| ...mutta tätä lajia ei voita mikään! Meet my new favourite: umpihankifrisbee. |
perjantai 4. tammikuuta 2013
2012 summa summarum
Niin se vain vuosi 2013 pyörähti käyntiin! Koira täyttää pian 2 vuotta. Ja on meille päivä päivältä rakkaampi!
Meillä oli melkoisen oikukas vuosi. Ihan turhan paljon tapaturmia ja eläinlääkärikäyntejä, ja laskeskelin tuossa, että ainakin neljäsosa vuodesta oltiin antibioottikuurilla. Silmätulehdus, kolme pahasti vaurioitunutta kynttä, tikkejä nieluun ja onneksi vain täydet (eikä tulehtuneet) anaalirauhaset. Melkosen paljon ikäviä kokemuksia melkosen herkässä iässä olevalle koiralle. Mutta selvitettiinpä joka trauma yksi kerrallaan ja opittiinpa tekemään kivuliaatki hoitotoimenpiteet hyvässä yhteistyössä. Edelleen olen kiitoksen velkaa Oulun kaupunginkirjastolle, erityisesti Turid Rugaasille ja Tuire Kaimiolle, viisaalle ja kannustavalle kasvattajalle ja muille koirankouluttajaystäville. Ristiriitaisia ohjeita ja mielipiteitä on yhtä monta kuin niiden antajaakin, ja siitäkös ensimmäisen oman koiransa kanssa touhuava saa päänsä sekaisin. Kesti hetken tajuta, että itse se omalta tuntuva linja pitää valita, ollako ehdotonta johtajuutta kannattava vai luottaako tutkittuihin, positiivista vahvistamista kannattaviin käytöstieteisiin. Vai jotain siltä väliltä. Tästähän saa aina loputtoman keskustelun aikaiseksi!
Viime vuosi oli melkoinen edistys myös tokon kannalta. Voisin sanoa, että reenien perusteella liikkeet alkaisivat olla valmiita kokeeseen, mutta minä en. :D Ja ainahan viilattavia pilkkuja löytyy. Möllejä lisää, että tulisi vähän varmuutta ja tilanne tutuksi. Enkä laittais yhtään pahitteeksi, että saisin koiralta vireystilaa hippusen rauhallisemmaksi liikkeiden välillä. Mutta minkäs teet kun toisella on niin hauskaa?
Agilitykin lähti ihan mukavasti käyntiin. Uusi laji kummallekin, sekä Juhalle että Chandlerille, ja heillä tuskin on sen kummemmin määriteltyjä tavotteita kun pitää hauskaa ja oppia koko ajan lisää ja kisoihin mennään joskus jos siltä tuntuu.
Minua ja kurssikavereitani siunattiin kerrankin kunnollisella joululomalla. Kolme ihanaa, tarpeellista viikko! Ensimmäinen vietettiin Lontoossa Chandlerin ollessa Weekasilassa. Suurkiitokset sinne! Oli ilahduttavaa kuulla, että pelkässä ihmislaumassa elävä Chandler puhuu erittäin hyvin koiraa, eikä Hillan, Lotan ja Emmin kanssa tullut mitään ongelmia. En kyllä ymmärrä, miksi koiria käytetään mykyään niin vähän koirapuistoissa, meillä se on ollut penturokotuksista asti tärkeä sosiaalistumispaikka.
Loput lomasta vietettiin Kemissä. Chämppy oli siellä kuin kotonaan, asettui rennon kotoisasti jopa Juhan äidin nojatuoliin, tosin annoin sille siitä aika pikaisen lähdön eikä sinne uudestaan pyritty. Chandler nautti olostaan, kun leikittäjiä ja rapsuttajia ja kinkkupalan "pudottajia" riitti. Sukulaisia piti tosin aika paljon moittia pöydästä antaimisesta, sillä kyllähän tuo Einstein oppii nopeaa, kenen jalkoihin tulla muina miehinä istumaan ruokapöydässä erinomaisen katsekontaktin kera. Minusta se on ärsyttävää, ja eipä tuo kotona sitä koskaan teekään. Chandler myös rrrrrakasti Kalkkinokkaa, sillä saattoi mennä montakin päivää ilman hihnalenkkejä - siitä vain takapihan kautta rantaan ja meren jäälle ja lähisaarille juoksentelemaan. Pakkaset paukkuivat yli kahdessakymmenessä, joten ei sitä hirveästi ulkona tarennut ollakaan.
Eikä meidän koira muuten pelännyt Joulupukkiakaan. Ehkä sen tuoksu muistutti vähän Juhan isää? Joululahjaksi tuli paljon luita, kuivattuja kanapaloja, vesilelu ja Juhan askartelema kokoelma: sukkalelu, paperilennokki ja sanomalehtiviritelmä - kaikki erittäin mieluisia! Pukkikulta oli kuullut myös minun ehkä joskus syksyllä esittämäni haaveen ja laittanut sen korvan taakse. Paketista löytyi tokoliivi. <3
Meillä oli melkoisen oikukas vuosi. Ihan turhan paljon tapaturmia ja eläinlääkärikäyntejä, ja laskeskelin tuossa, että ainakin neljäsosa vuodesta oltiin antibioottikuurilla. Silmätulehdus, kolme pahasti vaurioitunutta kynttä, tikkejä nieluun ja onneksi vain täydet (eikä tulehtuneet) anaalirauhaset. Melkosen paljon ikäviä kokemuksia melkosen herkässä iässä olevalle koiralle. Mutta selvitettiinpä joka trauma yksi kerrallaan ja opittiinpa tekemään kivuliaatki hoitotoimenpiteet hyvässä yhteistyössä. Edelleen olen kiitoksen velkaa Oulun kaupunginkirjastolle, erityisesti Turid Rugaasille ja Tuire Kaimiolle, viisaalle ja kannustavalle kasvattajalle ja muille koirankouluttajaystäville. Ristiriitaisia ohjeita ja mielipiteitä on yhtä monta kuin niiden antajaakin, ja siitäkös ensimmäisen oman koiransa kanssa touhuava saa päänsä sekaisin. Kesti hetken tajuta, että itse se omalta tuntuva linja pitää valita, ollako ehdotonta johtajuutta kannattava vai luottaako tutkittuihin, positiivista vahvistamista kannattaviin käytöstieteisiin. Vai jotain siltä väliltä. Tästähän saa aina loputtoman keskustelun aikaiseksi!
Viime vuosi oli melkoinen edistys myös tokon kannalta. Voisin sanoa, että reenien perusteella liikkeet alkaisivat olla valmiita kokeeseen, mutta minä en. :D Ja ainahan viilattavia pilkkuja löytyy. Möllejä lisää, että tulisi vähän varmuutta ja tilanne tutuksi. Enkä laittais yhtään pahitteeksi, että saisin koiralta vireystilaa hippusen rauhallisemmaksi liikkeiden välillä. Mutta minkäs teet kun toisella on niin hauskaa?
Agilitykin lähti ihan mukavasti käyntiin. Uusi laji kummallekin, sekä Juhalle että Chandlerille, ja heillä tuskin on sen kummemmin määriteltyjä tavotteita kun pitää hauskaa ja oppia koko ajan lisää ja kisoihin mennään joskus jos siltä tuntuu.
Minua ja kurssikavereitani siunattiin kerrankin kunnollisella joululomalla. Kolme ihanaa, tarpeellista viikko! Ensimmäinen vietettiin Lontoossa Chandlerin ollessa Weekasilassa. Suurkiitokset sinne! Oli ilahduttavaa kuulla, että pelkässä ihmislaumassa elävä Chandler puhuu erittäin hyvin koiraa, eikä Hillan, Lotan ja Emmin kanssa tullut mitään ongelmia. En kyllä ymmärrä, miksi koiria käytetään mykyään niin vähän koirapuistoissa, meillä se on ollut penturokotuksista asti tärkeä sosiaalistumispaikka.
Loput lomasta vietettiin Kemissä. Chämppy oli siellä kuin kotonaan, asettui rennon kotoisasti jopa Juhan äidin nojatuoliin, tosin annoin sille siitä aika pikaisen lähdön eikä sinne uudestaan pyritty. Chandler nautti olostaan, kun leikittäjiä ja rapsuttajia ja kinkkupalan "pudottajia" riitti. Sukulaisia piti tosin aika paljon moittia pöydästä antaimisesta, sillä kyllähän tuo Einstein oppii nopeaa, kenen jalkoihin tulla muina miehinä istumaan ruokapöydässä erinomaisen katsekontaktin kera. Minusta se on ärsyttävää, ja eipä tuo kotona sitä koskaan teekään. Chandler myös rrrrrakasti Kalkkinokkaa, sillä saattoi mennä montakin päivää ilman hihnalenkkejä - siitä vain takapihan kautta rantaan ja meren jäälle ja lähisaarille juoksentelemaan. Pakkaset paukkuivat yli kahdessakymmenessä, joten ei sitä hirveästi ulkona tarennut ollakaan.
Eikä meidän koira muuten pelännyt Joulupukkiakaan. Ehkä sen tuoksu muistutti vähän Juhan isää? Joululahjaksi tuli paljon luita, kuivattuja kanapaloja, vesilelu ja Juhan askartelema kokoelma: sukkalelu, paperilennokki ja sanomalehtiviritelmä - kaikki erittäin mieluisia! Pukkikulta oli kuullut myös minun ehkä joskus syksyllä esittämäni haaveen ja laittanut sen korvan taakse. Paketista löytyi tokoliivi. <3
 |
| Onnellista uutta vuotta 2013! |
lauantai 27. lokakuuta 2012
Ensimmäinen möllitokokoe 27.10.2012.
Katja laittoi muutama viikko sitten infoa Kokkolassa järjestettävästä möllitokosta. Kerta Juha oli menossa sinne samana viikonloppuna töihin, itselläni oli syysloma ja vielä kun olin valittanut kun en pääse minnekkään reissuun Oulusta, en keksinyt hyvää tekosyytä olla osallistumatta sinne. Varsinkaan, kun sai nähdä ihania ihmisiä ja eläimiä meidän kesäkaupungista. Ilmottauduin siis mukaan sillä asenteella, että loistava tilaisuus katsoa missä mennään ja mihin keskitytään talvella - ja ennen kaikkea miten me toimitaan koetilanteessa. (Tiedoksi ihmetteleville, että möllitoko meinaa epävirallista koetta, joka on loistava tilaisuus harjoitella virallista koetta varten.)
Möllikoepäivä oli tänään. Lähettiin 9 maissa ajelemaan Oulusta ja oltiin kisapaikalla vajaa tunti ennen koitosta. Ensimmäiset 20 minuuttia mietin että ei tästä tuu yhtään mitään. Koira ei malttanu keskittyä tippaakaan mihinkään, kun paikka oli uusi (kesällä reenattiin ulkona), toiset koirat ja niiden tekemiset ihan liian kiinnostavia ja autossa oli istuttu viimeiset 2,5 tuntia. Ja sitten ku Chämppy vielä näki Katjan niin voi herran jestas. Sillä oli Katjaa niiiiin valtava ikävä, että itkuhan siinä tuli kun piti mamman kanssa keskittyä muka johonki ja Katja istui kaukana sihteerin pöydän ääressä. No, ulkona vähän frisbeen kanssa pahimpien höyryjen päästöä ja pikku reeniä häiriöttömästi ja vakuutuin, että ehkä me sittenkin kehässä käydään kerta tänne asti oltiin tultukki.
Luoksepäästävyys 10
Vähän piti nakittaa koiraa aluksi, että pikku päässä hoksattiin että tässä rivissä pitäs olla niinku nätisti sivulla. No, tuomarin käydessä tervehtimässä oltiin kuitenkin palkatta ja hienosti meni!
Paikkamakuu 8
Koska viimeisimmässä reeneissä paikkamakuussa Chämppy nousi istumaan, otin varmuuden vuoksi taas lyhyemmän matkan, vaikka tuomari olikin sanonut että vähentää siitä pisteitä. Maassa pysyi kuitenkin hienosti, vaikka rivissä nousikin useampikin koira. Sykkeen nousemisen satasen tienoille aiheutti kuitenkin katse, joka viimeisen minuutin oli enemmän yleisössä kuin minussa. Juha kun oli päättänyt kirkkaan keltaisessa takissa (joka muuten näkyy aika kauas) kurkata sieltä takarivistä nähdäkseen meidät paremmin. Chandler teki kaulanvenytysennätyksensä nostamalla päätä niin paljon kuin vain kykeni pitämällä samalla kyynärpäät maassa. Tilanne oli Chandlerin mittapuuhun hyvin haasteellinen ja olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen, että maassa pysyttiin koko kaksiminuuttinen!
Tässä vaiheessa meillä oli melkein puolen tunnin tauko. Siihen väliin mahtui vähän ulkoilua, Chandlerille paljon hellyyttä Katjalta ja lisäksi yksi kehästä karannut koira, joka päätti tulla Chandlerin luo hallin seinustalle ja aiheuttaa pikku päällekäymisen. Kahakassa Chämpyltä lähti panta ja hihna jäi tyhjänä käteeni. No, neitihän ei tuosta traumaa ottanut vaan toipui hyvin, minä tosin säikähdin enemmänkin.
Seuraaminen remmissä 7
Tämä liike oli ainoa, jota Chandler ei suorittanut tasonsa mukaisesti. Ei se mikään vahva liike ole meillä ollutkaan, mutta nyt meni kyllä ihan miten sattuu. Chämppy otti kontaktin vasta juoksuvaiheessa ja taisi se hihna käydä suussakin välillä... Tässä vaiheessa Juha lähti hallista eikä kestänyt katsoa loppua kokeesta. En tiedä mistä nuo 7 pistettä ansaittiin. Kai se siinä vierellä kuiteski jölkytteli.
Seuraaminen ilman remmiä 8
Lähti kyllä ihan hienossa kontaktissa ja meni kokonaisuudessa huomattavasti edellistä paremmin käännökset, pysähdykset ja juoksut mukaan lukien. Mitä nyt siinä vaiheessa, kun otettiin rintamasuunta sihteerin pöytään, Chämppy päätti että "hei oota mää käyn moikkaan Katjaa!" ja tuli kyllä ihan kuuliaisesti jatkamaan seuraamista kun oli hieman harhautunut reitiltään... Tuo ois jotain vakavampaa tyyppiä ehkä harmittanut, itselläni sen sijaan oli naurussa pidättelemistä.
Liikkeestä maahan 9
Piste lähti siitä, että neiti ei ollu ihan hereillä ja jäi hetkeksi istumaan liikkeelle lähdössä. Otti kyllä minut nopsaa kiinni ja teki varsinaisen liikkeen hienosti.
Liikkeestä seisomaan 10
Se meni hyvin!
Luoksetulo 9,5
Teki jonku kumman kaaren (sihteerin pöydän suuntaan...? :D), mutta tempperamentin mukainen nopea ja minun mielestä ihan suora sivulle tulo.
Hyppy 9,5
Pikkusen otti askeleen, pari paikoillaan pysähtymisen jälkeen.
Kokonaisvaikutelma 8,5
Vähennyksiä tuli kuulemma sihteerin tervehtimisestä kesken liikkeen ja siitä, että liikkeiden välissä vaati vähän käskyjä pysyäkseen sivulla. Muuten hauska ja innokas meininki!
Yhteensä 174p ja ALO1-tulos! :D
Mutta olihan meillä hauskaa, etenkin jälkeen päin ajateltuna. Opittiin, että kisapaikalle tulo suoraan autossa istumisen jälkeen ei ole ihan viisasta, motivointiin kannattaa varata ehkä hieman enemmän aikaa ennen remmiseuruuta ja tutut pysyy neutraaleissa väreissä jossain takarivissä, jos haluavat katsella koetta. Kaikissa liikkeissä ja etenkin maltissa liikkeiden välillä on vielä tekemistä ennen virallisia koitoksia. Chandler teki remmiseuruuta lukuun ottamatta mielestäni ihan tasonsa mukaisen suorituksen. Tai no ei se seuraamisessakaan ennen ole muualla piipahtanut. En palkannut herkuilla muuta kuin tuossa rivissä ennen luoksepäästävyyttä ja vähän tsempiksi remmiseuruun jälkeen. Eleillä, naurulla ja kiitoksilla tottakai joka liikkeen jälkeen, mutta eihän sitä kielletäkään. Kiitos Keski-Pohjanmaan koirakillalle ja tuomari-Marjalle hauskasta aamupäivästä!
Iltapäivällä Chämppy pääsi vielä moikkaamaan Eenaa, Jewiä ja kissoja. Ja kyllä on loppupäivän nukuttanu makiasti.
Möllikoepäivä oli tänään. Lähettiin 9 maissa ajelemaan Oulusta ja oltiin kisapaikalla vajaa tunti ennen koitosta. Ensimmäiset 20 minuuttia mietin että ei tästä tuu yhtään mitään. Koira ei malttanu keskittyä tippaakaan mihinkään, kun paikka oli uusi (kesällä reenattiin ulkona), toiset koirat ja niiden tekemiset ihan liian kiinnostavia ja autossa oli istuttu viimeiset 2,5 tuntia. Ja sitten ku Chämppy vielä näki Katjan niin voi herran jestas. Sillä oli Katjaa niiiiin valtava ikävä, että itkuhan siinä tuli kun piti mamman kanssa keskittyä muka johonki ja Katja istui kaukana sihteerin pöydän ääressä. No, ulkona vähän frisbeen kanssa pahimpien höyryjen päästöä ja pikku reeniä häiriöttömästi ja vakuutuin, että ehkä me sittenkin kehässä käydään kerta tänne asti oltiin tultukki.
Luoksepäästävyys 10
Vähän piti nakittaa koiraa aluksi, että pikku päässä hoksattiin että tässä rivissä pitäs olla niinku nätisti sivulla. No, tuomarin käydessä tervehtimässä oltiin kuitenkin palkatta ja hienosti meni!
Paikkamakuu 8
Koska viimeisimmässä reeneissä paikkamakuussa Chämppy nousi istumaan, otin varmuuden vuoksi taas lyhyemmän matkan, vaikka tuomari olikin sanonut että vähentää siitä pisteitä. Maassa pysyi kuitenkin hienosti, vaikka rivissä nousikin useampikin koira. Sykkeen nousemisen satasen tienoille aiheutti kuitenkin katse, joka viimeisen minuutin oli enemmän yleisössä kuin minussa. Juha kun oli päättänyt kirkkaan keltaisessa takissa (joka muuten näkyy aika kauas) kurkata sieltä takarivistä nähdäkseen meidät paremmin. Chandler teki kaulanvenytysennätyksensä nostamalla päätä niin paljon kuin vain kykeni pitämällä samalla kyynärpäät maassa. Tilanne oli Chandlerin mittapuuhun hyvin haasteellinen ja olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen, että maassa pysyttiin koko kaksiminuuttinen!
Tässä vaiheessa meillä oli melkein puolen tunnin tauko. Siihen väliin mahtui vähän ulkoilua, Chandlerille paljon hellyyttä Katjalta ja lisäksi yksi kehästä karannut koira, joka päätti tulla Chandlerin luo hallin seinustalle ja aiheuttaa pikku päällekäymisen. Kahakassa Chämpyltä lähti panta ja hihna jäi tyhjänä käteeni. No, neitihän ei tuosta traumaa ottanut vaan toipui hyvin, minä tosin säikähdin enemmänkin.
Seuraaminen remmissä 7
Tämä liike oli ainoa, jota Chandler ei suorittanut tasonsa mukaisesti. Ei se mikään vahva liike ole meillä ollutkaan, mutta nyt meni kyllä ihan miten sattuu. Chämppy otti kontaktin vasta juoksuvaiheessa ja taisi se hihna käydä suussakin välillä... Tässä vaiheessa Juha lähti hallista eikä kestänyt katsoa loppua kokeesta. En tiedä mistä nuo 7 pistettä ansaittiin. Kai se siinä vierellä kuiteski jölkytteli.
Seuraaminen ilman remmiä 8
Lähti kyllä ihan hienossa kontaktissa ja meni kokonaisuudessa huomattavasti edellistä paremmin käännökset, pysähdykset ja juoksut mukaan lukien. Mitä nyt siinä vaiheessa, kun otettiin rintamasuunta sihteerin pöytään, Chämppy päätti että "hei oota mää käyn moikkaan Katjaa!" ja tuli kyllä ihan kuuliaisesti jatkamaan seuraamista kun oli hieman harhautunut reitiltään... Tuo ois jotain vakavampaa tyyppiä ehkä harmittanut, itselläni sen sijaan oli naurussa pidättelemistä.
Liikkeestä maahan 9
Piste lähti siitä, että neiti ei ollu ihan hereillä ja jäi hetkeksi istumaan liikkeelle lähdössä. Otti kyllä minut nopsaa kiinni ja teki varsinaisen liikkeen hienosti.
Liikkeestä seisomaan 10
Se meni hyvin!
Luoksetulo 9,5
Teki jonku kumman kaaren (sihteerin pöydän suuntaan...? :D), mutta tempperamentin mukainen nopea ja minun mielestä ihan suora sivulle tulo.
Hyppy 9,5
Pikkusen otti askeleen, pari paikoillaan pysähtymisen jälkeen.
Kokonaisvaikutelma 8,5
Vähennyksiä tuli kuulemma sihteerin tervehtimisestä kesken liikkeen ja siitä, että liikkeiden välissä vaati vähän käskyjä pysyäkseen sivulla. Muuten hauska ja innokas meininki!
Yhteensä 174p ja ALO1-tulos! :D
Mutta olihan meillä hauskaa, etenkin jälkeen päin ajateltuna. Opittiin, että kisapaikalle tulo suoraan autossa istumisen jälkeen ei ole ihan viisasta, motivointiin kannattaa varata ehkä hieman enemmän aikaa ennen remmiseuruuta ja tutut pysyy neutraaleissa väreissä jossain takarivissä, jos haluavat katsella koetta. Kaikissa liikkeissä ja etenkin maltissa liikkeiden välillä on vielä tekemistä ennen virallisia koitoksia. Chandler teki remmiseuruuta lukuun ottamatta mielestäni ihan tasonsa mukaisen suorituksen. Tai no ei se seuraamisessakaan ennen ole muualla piipahtanut. En palkannut herkuilla muuta kuin tuossa rivissä ennen luoksepäästävyyttä ja vähän tsempiksi remmiseuruun jälkeen. Eleillä, naurulla ja kiitoksilla tottakai joka liikkeen jälkeen, mutta eihän sitä kielletäkään. Kiitos Keski-Pohjanmaan koirakillalle ja tuomari-Marjalle hauskasta aamupäivästä!
Iltapäivällä Chämppy pääsi vielä moikkaamaan Eenaa, Jewiä ja kissoja. Ja kyllä on loppupäivän nukuttanu makiasti.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Syyslomakuvia + tokoreenit pyöräytetty käyntiin
 |
| Koira ja sen isäntä <3 Agilityn jatkokurssi alkoi tänään. Into oli entisellään, mutta maltti oli parantunut huimasti! Nyt karattiin esteille kuulemma vaan pari kertaa. Ja niitä tehtiin taas entistä hienommin! |
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Syysloma! Mikä ihana juttu! Ei oo mulla ollu sellasta piiiitkään aikaan. Lukiossa viimeks? Eikä seuraava tenttikään ole kuin viiden viikon päästä - mitä tämä tämmönen on?
Mehän pyydettiin Chämpyltä anteeksi muuttoviikon tylsyyttä ja lähettiin heti loman ja uskomattoman kauniin syyssään kunniaksi Oulun Sanginjoen retkeilypolkuja tallaamaan. Jotenkin sitä reilu viiden kilometrin matkaan saatiin kulumaan parikin tuntia. Ja koira nautti!
 |
| Metsälenkillä voipi törmätä vaikka savuaviin puihin?! |
 |
| Ei hullummat maastot meillä! |
 |
| NOMNOM Mitä jätitte eväät kotiin... |
 |
| Chandleer... nuuska pois huulesta. |
 |
| Vitsit ku sai taas mennä täysiä! |
 |
| Kuten huomaatte, paikalla olo on ikävystyttävää. |
 |
| Chandler löysi myös tällaisen ihanan kasan. Arvakkaapa pitikö siinä käydä vähän pyörimässä... |
Kerran reissun aikana neiti jätti korvat pensaikkoon, eikä tullut luokse kun kutsuin. Jäi vain seisomaan ja tuijottamaan muutamia metrejä meidän eteen ja säikähdin jo, että nyt saadaan nähdä, miten hirven kanssa menetellään. Vastaan tulikin joku iso ruskea eläin. Sepä osoittautuikin bordercolliepojaksi, Chandleriä noin kuusi kiloa suuremmaksi sellaiseksi. Saivat jäädä vähäksi aikaa leikille, kun oli niin hauskaa!
 |
| Kaikista metsän eläimistä vastaan tulee bc! |
 |
| "Koitappa ottaa musta kuva ku meen niin lujaa!" |
 |
| Tässäki meen lujaa! |
 |
| Nappisilmä-Kaunotar <3 |
 |
| Chandler-neiti syysretkellä |
 |
| Neiti lokakuu? |
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tokoryhmäkin starttasi, ja kivalta ryhmältä vaikuttikin. Monta taitavaa koirakkoa! Jouduttiin meneen reeneihin pyörällä, kun Juha tarvi autoa työmatkoihin. Hienosti Chandler osaa kyllä kulkea pyörän kanssa. Ohitukset on parempia mitä kävellen ja uskompa, että tuo on ihan hyvä keino harjoitella välinpitämättömyyttä vastaan tulevia koiria kohtaan. Ei siinä vaan kerkeä katella perään.
Treenitkin meni kyllä yllättävän hyvin. Otettiin ensin ryhmässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu, ja molemmat meni hienosti. En palkannut kertaakaan paikkamakuun aikana, mutta koska edellisestä oli niin paljon aikaa, jätin välimatkaa vain muutaman metrin. Vähän kääntyili lonkalle ja tuijotteli muiden reenejä kiinnostuneena, mutta olen erittäin tyytyväinen tulokseen suhteessa viimeaikojen reenikertojen määrään!
Otettiin yksitelleen seuraamista ja luoksetuloa. Maltti oli missä lie sillä aikaa kuin muut reenasivat ja Chandlerin piti odottaa omaa vuoroa. (Vinkuvanku ja hauhau, päästäkää mutki tonne!) Tekee hyvää vähän reenata tuota kärsivällisyyttäkin. Mutta sitten ku oma vuoro tuli niin oltiin kyllä entistä kuuliaisempana! Ja neitihän seuras! Täyskäännös oli väljä mutta muuten kontakti pysyi kiitettävästi. Parasta oli kun valmentaja sanoi Chandlerin tekevän työtä iloisen ja nauttivatn näköisenä. Luoksetulo oli niin vauhdikas, että valmentaja oli jo kerennyt miettiä että pysähtyyköhän tuo ollenkaan, mutta siihen se tuli tarkasti viereen. Ja kaikki tämä häiriössä ja palkatta kolmen kuukauden tauon jälkeen. Hyvä Chämppy! <3
lauantai 13. lokakuuta 2012
Arkea uudessa kodissa
Ajattelin päivitellä ihan vain arkikuulumisia, sillä reenirintamalla ei ole tämä syksy kovin vauhdikkaasti lähtenyt käyntiin - vielä! Agilityssa Chandler on päässyt juoksuttaan Juhaa, mutta Juhapa kertoo niistä reeneistä ihan itse, kuten edellisestä päivityksestä kävikin ilmi.
Saatiin tokossa kuitenkin ryhmäpaikka, joten säännöllisempi reeni siinä on alkamassa toivottavasti jo ensi viikolla. Takapihatokoja ollaan harrastettu ihan vain itseksemme. Häiriöreenit ovat erittäin tervetulleita!
Chandler vietti syyskuun lopussa ehkä elämänsä tylsimpiä päiviä, sillä muuttopuuhat pitivät isäntäväen kiireisenä. Että siinä olikin hommaa! No, nyt on uusi koti saatu asumiskuntoon ja mieluisaksi - Juhakin oli yllättävän suopea minun sisustushaaveita kohtaan: sain mm. uuden ruokailuryhmän, pyykkikoneen ja kaikkea pientä kivaa!
 |
| Syyslauantain tunnelmointia |
Chandler kotiutui tänne hienosti saman tien. Tuttu sohvan divaaniosa ja oma rakas häkki on edelleen "Chandlerin paikkoja". Aluksi oli ihan kummallista, kun porukkaa kulki kahdesta ovesta ja neiti ei yhtään muistanut, että molempia pitää vahtia! Haukku oli yllättyneen raikuva, kun yhtäkkiä joku tuleekin etuovesta juuri silloin kun koira paraikaa päivystää takaovea... Ikkunat on koiran tasolla ja niistä on ihana katella ulos. Makuuhuoneesta näkee kätevästi kaikki etuovesta kulkijat, kun tekee kielletyn tempun ja hyppää sängyn päälle. No, kunhan päiväpeitto on paikoillaan...
 |
| Chämpyn paikka! |
Parastahan tässä on tuo oma piha, vaikka ei se suuri olekaan. Kyllä siinä käännökisä ja jääviä reenaa. Ja leikkii. Laminaatit ku on perhanan liukkaat tassujen alla ja menee varmaan kolme sekunttia kiihyttää vauhtia pallon perään, sutii niin hemmetisti!
Liikuteltiin tavaroitamme tosiaan vajaa kilometri, joten uudesta kodistakin käsin pääsee lähes samoille lenkkipoluille kuin vanhastakin. Lenkkipolun varsilla on edelleenkin parkkiksia, kenttiä ja nurmia aktivointia varten. Onpa tuossa vieressä pikkunen metsäkin!
Chandler alkoi tiputtaa pohjavillaa saman tien kuin sain nukkamatot lattiaan. Joka päivä saa kammata jalkapallon kokoisen kasan. Sääli, turkki oli oikein kaunis ja tuuhea. Ja mielenkiintoisen punertava - näyttää siltä, että meidänkin pimu sai osansa punaisista geeneistä!
 |
| Osaisko joku huovuttaa vaikkapa lapasia?! |
......................................................................................................
 |
| Tunnelmallista syksyä kaikille! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)