 |
| Chandler 1v. ja hienot lahjat! |
Koko V U O S I ollaan oltu antibioottikuurilla, napsittu kipulääkkeitä, biotiini-sinkkilisiä, maitohappobakteereita... HUH. Ei juoksuja ja nopeita jarrutuksia (=ei koirapuistoilua, frisbeen heittoa eikä käytännössä mitään millä kunnolla sais tytön väsymään). Ruokaan on tungettu kaikkea eikä nappulat enää maistu. Piti vaihtaa strategiaa ja antaa lääkkeet ruuasta ihan erillään, ja nappulat menee nyt jos joukossa on jotain kosteampaa lihaherkkua. Nooo, Chandler 19,2kg saattaa nirsoilla jo nousseen painon ja vähentyneen kulutuksen takia... En aijo huolestua syömisestä ennen kuin saadaan tilanne muuten normalisoitua.
Viime viikolla käytiin kontrollikäynnillä kynnen takia, ja samalla otettiin tassusta röntgenkuvat osteomyeliitin varalta. Kätevästi saatiin yhdistettyä viralliset lonkka- ja kyynärkuvat samaan rauhotukseen. Terveeltä näyttivät sekä lonkat, kyynärät että varpaat! Eläinlääkäri oli aika nihkeä arvioimaan lonkkia ja kyynäriä, koska tapaavat muuttua Kennelliitossa aika usein. Tuloksia odotellessa... Meille on pääasia, että terveydentila ei estä harrastamista ja mahdollistaa piiiitkän touhukkaan koiranelämän!
 |
| Oon mamman mielestä edistynyt TOKOssa ihan hienosti! |
 |
| Vähänkö mun tassuside on hieno, se on just mun tennispallon värinen! |
 |
| FRISBEEE mulla oli sua niin ikävä! |
Antibiootteja + maitohappoja saadaan napsia vielä viikko ja ravintolisät jää ainakin kuukaudeksi. Kynsi oli lähtenyt hyvin parantumaan ja sitä saatiin eläinlääkärin luvalla juhlia frisbeen heitolla. Voi kuinka Chanillä oli sitä ikävä! Pahaksi onneksi kengän ja kannuskynnen hankaama, jo hyvin rupeutunut haava aukesi, ja nyt sitten sidotaan tassua toisesta syystä. Noo, paranemaan päin sekin. Rellestää saadaan, kunhan alusta on pehmoinen ja side pysyy paikallaan!
Chan on kyllä joutunut kestämään päivittäin ihan hurjan määrän hoitotoimenpiteitä: sukkaa, kenkää, puhdistusta, sitomista, kynnen viilaamista ym... Ja vieläpä kipeään tassuun. Välillä on vastustanut, ja itsekin ollaan opeteltu keinoja suorittaa kaikki ahdistamatta koiraa liikaa. Kirjastokorttia on taas vingutettu urakalla ja luettu ahdistuneen koiran käyttäytymisestä ja rauhoittavista signaaleista. On se vaan niin tärkeää osata lukea omaa koiraa ja keksiä tapoja, joilla voidaan suorittaa hoitotoimenpiteitä ilman pakottamista. Ja nythän meillä menee epämukavatkin asiat valtavan hyvin. :) Suosittelen lämpimästi lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit, ja opettelemaan myös käyttämään niitä käytännössä! Tuire Kaimio on kans ollut isona apuna.
TOKO-kurssilla meillä alkaa olla kaikki alokasluokan liikkeet läpi käytynä. Ei muuta ku reeniä reeniä reeniä ja ennen kaikkea hauskaa reeniä! Saa nähdä jos vaikka joskus uskalletaan kokeisiinkin?!
Tuo Rugaasin kirja on kyllä kullan arvoinen! Olen sen itsekkin lukenut viime keväänä ennen Pepin tuloa meille ja alkuaikoina kun tyttö oli kotona, todella paljon käytimmekin rauhoittavia signaaleja itse ja niiden tehon kyllä huomasi kun pieni pentunen rauhoittui hepulikohtauksistaan todella äkkiä.. :D
VastaaPoistaJa Kaimion molemmat kirjat, pennun kasvatus ja koirien käyttäytyminen on hyllyssä ja ne on luettu kannesta kanteen ja lisätty täyteen muistimerkkejä ja alleviivauksia :D ..onpahan helppo lukea uudelleen ja aina sieltä jotain uutta löytää mitä voi Pepin kans koittaa!
Loppuvaiheentoipumisia Chandlerille ja malttia ja pitkää pinnaa, että jaksaa hoitotoimenpiteet loppuun asti! :)
Meillä on viralliset kuvaukset edessä parin ensi viikolla, hui!
Kiitos Henna! Itsekin aion suositella tuota signaalikirjaa ihan jokaiselle ja mieluiten just tolleen ennen pennun tuloa. Tosin meillä tuli ajankohtaiseksi vasta näiden kipuilujen ja kynsienleikkuukammon tullessa. Ihanaa osata kertoa Chanille sen kielellä että "mamma vaan hoitaa, ei aio satuttaa!" ja kaikki sujuu paljon jouhevammin ja rennommin.
VastaaPoistaMe pidetään peukkuja että tulee hyvät tulokset Pepille! : )