Niin se meidän pentulainenkin aloitti elämässään toisen vuoden puolikkaan. Eilen, 19.7.2011 Chandler täytti siis 6 kk. Itse kun en puntaria omista, ei ole tullut punnittua neitosta pariin viikkoon mutta kovasti uskon tuon 15kg rajan jo saavutetuksi. Ainankin on ruoka maistunut!
Ihania veneilykuvia on edelleen toisessa kamerassa, enkä ole saanut niitä vielä koneelle.
Meillä on mennyt kesä tosi hyvin ja todella nopeasti! Pentukurssilla ollaan käyty nyt kaksi kertaa, neljä vielä jäljellä. Tuntuu kyllä, että ollaan paljon opittu. Ehkä tärkeimpänä pidän sitä, että Chandlerin oma-aloitteinen katsekontaktin haenta on vahvistunut, se tekee sitä jatkuavasti lenkilläkin, vasemmalla puolella kävellessään. Seuraamista harjoitellaan joka päivä, samoin vahvistetaan luoksetuloa ja muutenkin yhteistyötä.
Suurin haaste tälle pennulle on übersosiaalinen luonne - tarvitaan hurjasti muiden koirien kanssa reenaamista. Pentukurssillakin tahtoo keskittyminen mennä aivan pentukavereiden puolelle. Käytiin lauantaina katsomassa Oulun KV:ä, todistamassa Emmin upeaa menestymistä, jossa moikkailtiin myös Manta-siskoa ja Redi-veljeä. Olipa vain mukava tavata pitkästä aikaa, kaunista Mantaakaan en ollut nähnyt sitten pentulaatikkoaikojen. Sielläkään tosin hienosta hihnakäyttäytymisestä ei ollut tietoakaan. Ei varsinkaan, kun Redi painatti kymmenen metriä edellä ja peräänhän piti päästä... Muuten lenkeillä koirien (ja ihmisten) ohitukset menevät jo melko hyvin, todella hienosti jos toisetkaan eivät välitä Chandleristä. Toisaalta, minusta on ihanaa että koira on seurallinen eikä tippaakaan arkajalka ja näkee ihmiset ja toiset koirat vain mukavina asioina, joille saa heilutella häntää.
Pentukurssilla toisen pikkuhaasteen huomasin olevan nimeen reagointi. Olen aina painottanut CHAN-alkua, mutta neiti kääntyi vasta, kun kutsuin "ChandleRIII", saman tien! Ollaan saatu nimestä kyllä monenlaista kommenttia. Frendejä hiukkasenkin seurailleet ovat olleet huvittuneita ja kehuneet huippuvalinnasta, muut lähinnä kummastuneita, ihmetelleet miksi on noin kummallinen, outo, vaikeasti lausuttava nimi tuolle annettu. Mutta sen nimen kun keksin, en osannut muihin vaihtoehtoihin palatakaan, ja se sopii Chandlerille kuin nyrkki silmään. :) Ei siitä tullutkaan Chopin, niinkuin joskus yläasteikäisenä, pianistin urasta haaveilevana ajattelin...
 |
| PUSU <3 |
 |
| Sade virkisti ja vihastutti Oulun näyttelyssä |
Nyt olen oikeasti käytännössäkin alkanut huomaamaan, että tämä rotu on pirun älykäs! Tosin tiesinhän sen, älykkyyshän oli yksi rodunvalintaperustekin minulle, mutta on vain niin hienoa huomata se omasta pennusta. Chandler tunnistaa monet lelunsa ja osaa tuoda oikean pyydettäessä. On myös mukava vain istua aamupalapöydässä ja antaa koiralle tehtäväksi hakea Kaleva luukusta... :D
Pepillä on samanlainen ylisosiaalinen luonne, joka on vaikeuttanut yhteistreenejä hirveesti kun ne muut kiinnostaa enemmän kun nakki :) Tarvitaan vaan todella paljon lisää häiriötreeniä. Peppihän ei muutenkaan ole ahne niin se nakkikin kädessä tuntuu välillä vähän turhalta :D
VastaaPoistaPeppikin ohitti vähän aikaa sitten muut koirat hienosti, vaikka olisikin niin KAUHEAN mieluissaan halunnut mennä moikkaamaan kaikkia, niin koiria kuin ihmisiäkin, mutta sekin on vähentynyt kun pari kertaa on vastaantulevat koirat olleet uhkaavia ja rähähtäneet haukkumaan ja tempomaan hihnaa vasten niin nyt Peppi katsoo kaikkia koiria sillä silmällä, että yrittääkö tuokin jotain ja välillä itse aloittaa samanlaisen rähäkän :D itsestä kyllä on näyttänyt siltä, että toinen koira on antanut sellaisen signaalin, että päälle tullaan kohta ja Peppi yrittää murisemalla/haukkumalla puolustaa itseään.
Niin kannattaa olla tarkkana, ettei kukaan tuntematon kulje liian läheltä, jolloin voi käydä noin ja mieluummin itse hyppää vaikka ojaan :D Jos kierretään kaukaa kaikki lenkkeilijät niin Peppi nätisti katsoo ja heiluttaa häntää :)