Talvitouhuja

Chandler täytti 2 vuotta 19.1.
Sanomalehtikääreet kun repi pois paljastui lahjapaketista lammas, joka taipuu veto- ja ravistusleikkeihin,
 eri puolille asuntoa piilotettavaksi ja ennen kaikkea torjuntakilveksi tennispallon torjuntaan.
"Jarmooo Myllys, nostaaa pyllys!"
Lammas näytti kaupassa kestävältä, mutta saman päivän aikana havaittavissa
oli jo kolme repeämää vatsan seudulla. No, onneksi harjoittelin tikkaamista koko viime viikon.
Täytyy vain ostaa lankaa (ei mulla sellasta ole!), ja tämäkin lammas saa knoppeja vatsaansa.

Yhtenä (tai oikeastaan aika monenakin) talvipäivänä käytiin joen rannassa lenkillä.
 Samalla saa aina ihastella ehkäpä Oulun hienoimpia taloja ehkäpä parhaimmalla paikalla.
Tuli myös kaipuu hiihtämään jäälle, mutta semmonen pikku ongelma on, että sukset puuttuvat.
 Olisi kiva kokeilla, miten vetohommat sujuisivat vähän vauhdikkaammalla menolla,
minun hölkkäily kun ei kovin vauhdikasta ole...

Erittäin tehokkaaksi ja mieluisaksi havaittu bordecollien
väsytyskeino: umpihankijuoksu! Näillä on kyllä varmasti jotain kenguruita suvussa,
meinaan sellasia loikkia on nähtävissä...

Tää on ihan kätevä laji sillon, kun on juoksut,
eikä päästä agilityreeneihin. Juoksut muuten näin sivunmennen sanoen
sattuivat harmittavaan aikaan, kun meidän oma seura järjestäisi möllitokot ensi viikolla.
 Olisi ollut kiva osallistua ja katsoa, millainen koetilanne olisi nyt, mutta eipä sille mitään voi. :/

Täältä tullaan!

Chandler 2 v.

Umpihankijuoksuun saa myös aivohaastetta, kun heittää sinne lumipallon.
Tämä meidän yksilö on vähän semmonen, että sehän ei luovuta ennen kuin....

... lumipallo löytyy!

Sitten näytetään tältä. Mahottoman ihana lumikuono.

...mutta tätä lajia ei voita mikään!
Meet my new favourite:
umpihankifrisbee.

2012 summa summarum

Niin se vain vuosi 2013 pyörähti käyntiin! Koira täyttää pian 2 vuotta. Ja on meille päivä päivältä rakkaampi!

Meillä oli melkoisen oikukas vuosi. Ihan turhan paljon tapaturmia ja eläinlääkärikäyntejä, ja laskeskelin tuossa, että ainakin neljäsosa vuodesta oltiin antibioottikuurilla. Silmätulehdus, kolme pahasti vaurioitunutta kynttä, tikkejä nieluun ja onneksi vain täydet (eikä tulehtuneet) anaalirauhaset. Melkosen paljon ikäviä kokemuksia melkosen herkässä iässä olevalle koiralle. Mutta selvitettiinpä joka trauma yksi kerrallaan ja opittiinpa tekemään kivuliaatki hoitotoimenpiteet hyvässä yhteistyössä. Edelleen olen kiitoksen velkaa Oulun kaupunginkirjastolle, erityisesti Turid Rugaasille ja Tuire Kaimiolle, viisaalle ja kannustavalle kasvattajalle ja muille koirankouluttajaystäville. Ristiriitaisia ohjeita ja mielipiteitä on yhtä monta kuin niiden antajaakin, ja siitäkös ensimmäisen oman koiransa kanssa touhuava saa päänsä sekaisin. Kesti hetken tajuta, että itse se omalta tuntuva linja pitää valita, ollako ehdotonta johtajuutta kannattava vai luottaako tutkittuihin, positiivista vahvistamista kannattaviin käytöstieteisiin. Vai jotain siltä väliltä. Tästähän saa aina loputtoman keskustelun aikaiseksi! 

Viime vuosi oli melkoinen edistys myös tokon kannalta. Voisin sanoa, että reenien perusteella liikkeet alkaisivat olla valmiita kokeeseen, mutta minä en. :D Ja ainahan viilattavia pilkkuja löytyy. Möllejä lisää, että tulisi vähän varmuutta ja tilanne tutuksi. Enkä laittais yhtään pahitteeksi, että saisin koiralta vireystilaa hippusen rauhallisemmaksi liikkeiden välillä. Mutta minkäs teet kun toisella on niin hauskaa?

Agilitykin lähti ihan mukavasti käyntiin. Uusi laji kummallekin, sekä Juhalle että Chandlerille, ja heillä tuskin on sen kummemmin määriteltyjä tavotteita kun pitää hauskaa ja oppia koko ajan lisää ja kisoihin mennään joskus jos siltä tuntuu.

Minua ja kurssikavereitani siunattiin kerrankin kunnollisella joululomalla. Kolme ihanaa, tarpeellista viikko! Ensimmäinen vietettiin Lontoossa Chandlerin ollessa Weekasilassa. Suurkiitokset sinne! Oli ilahduttavaa kuulla, että pelkässä ihmislaumassa elävä Chandler puhuu erittäin hyvin koiraa, eikä Hillan, Lotan ja Emmin kanssa tullut mitään ongelmia. En kyllä ymmärrä, miksi koiria käytetään mykyään niin vähän koirapuistoissa, meillä se on ollut penturokotuksista asti tärkeä sosiaalistumispaikka.

Loput lomasta vietettiin Kemissä. Chämppy oli siellä kuin kotonaan, asettui rennon kotoisasti jopa Juhan äidin nojatuoliin, tosin annoin sille siitä aika pikaisen lähdön eikä sinne uudestaan pyritty. Chandler nautti olostaan, kun leikittäjiä ja rapsuttajia ja kinkkupalan "pudottajia" riitti. Sukulaisia piti tosin aika paljon moittia pöydästä antaimisesta, sillä kyllähän tuo Einstein oppii nopeaa, kenen jalkoihin tulla muina miehinä istumaan ruokapöydässä erinomaisen katsekontaktin kera. Minusta se on ärsyttävää, ja eipä tuo kotona sitä koskaan teekään. Chandler myös rrrrrakasti Kalkkinokkaa, sillä saattoi mennä montakin päivää ilman hihnalenkkejä - siitä vain takapihan kautta rantaan ja meren jäälle ja lähisaarille juoksentelemaan. Pakkaset paukkuivat yli kahdessakymmenessä, joten ei sitä hirveästi ulkona tarennut ollakaan.

Eikä meidän koira muuten pelännyt Joulupukkiakaan. Ehkä sen tuoksu muistutti vähän Juhan isää? Joululahjaksi tuli paljon luita, kuivattuja kanapaloja, vesilelu ja Juhan askartelema kokoelma: sukkalelu, paperilennokki ja sanomalehtiviritelmä - kaikki erittäin mieluisia! Pukkikulta oli kuullut myös minun ehkä joskus syksyllä esittämäni haaveen ja laittanut sen korvan taakse. Paketista löytyi tokoliivi. <3

Onnellista uutta vuotta 2013!