Back in the Business!

Chandler 1v. ja hienot lahjat!

Chandler täytti 1 vuotta 19.1.2012! Onnea rakkaalle koirallemme! Chandler vietti syntymäpäivänsä sukat jalassa, kuten kuvasta näkyy, kynsiään parannellen... mutta eipä tuo estänyt innostumasta ihanista lahjoista, nahkapatukasta, luista ja kasvattajaltaan saamasta Hilariukseksi nimetystä hiirilelusta! Kaikki oli ihan hurjan mieluisia, mutta mistäpä meidän leluhirmu ei tykkäisi. :)


Koko V U O S I ollaan oltu antibioottikuurilla, napsittu kipulääkkeitä, biotiini-sinkkilisiä, maitohappobakteereita... HUH. Ei juoksuja ja nopeita jarrutuksia (=ei koirapuistoilua, frisbeen heittoa eikä käytännössä mitään millä kunnolla sais tytön väsymään). Ruokaan on tungettu kaikkea eikä nappulat enää maistu. Piti vaihtaa strategiaa ja antaa lääkkeet ruuasta ihan erillään, ja nappulat menee nyt jos joukossa on jotain kosteampaa lihaherkkua. Nooo, Chandler 19,2kg saattaa nirsoilla jo nousseen painon ja vähentyneen kulutuksen takia... En aijo huolestua syömisestä ennen kuin saadaan tilanne muuten normalisoitua.


Viime viikolla käytiin kontrollikäynnillä kynnen takia, ja samalla otettiin tassusta röntgenkuvat osteomyeliitin varalta. Kätevästi saatiin yhdistettyä viralliset lonkka- ja kyynärkuvat samaan rauhotukseen. Terveeltä näyttivät sekä lonkat, kyynärät että varpaat! Eläinlääkäri oli aika nihkeä arvioimaan lonkkia ja kyynäriä, koska tapaavat muuttua Kennelliitossa aika usein. Tuloksia odotellessa... Meille on pääasia, että terveydentila ei estä harrastamista ja mahdollistaa piiiitkän touhukkaan koiranelämän!

Oon mamman mielestä edistynyt TOKOssa ihan hienosti!

Vähänkö mun tassuside on hieno, se on just mun tennispallon värinen! 

FRISBEEE mulla oli sua niin ikävä!

Antibiootteja + maitohappoja saadaan napsia vielä viikko ja ravintolisät jää ainakin kuukaudeksi. Kynsi oli lähtenyt hyvin parantumaan ja sitä saatiin eläinlääkärin luvalla juhlia frisbeen heitolla. Voi kuinka Chanillä oli sitä ikävä! Pahaksi onneksi kengän ja kannuskynnen hankaama, jo hyvin rupeutunut haava aukesi, ja nyt sitten sidotaan tassua toisesta syystä. Noo, paranemaan päin sekin. Rellestää saadaan, kunhan alusta on pehmoinen ja side pysyy paikallaan!


Chan on kyllä joutunut kestämään päivittäin ihan hurjan määrän hoitotoimenpiteitä: sukkaa, kenkää, puhdistusta, sitomista, kynnen viilaamista ym... Ja vieläpä kipeään tassuun. Välillä on vastustanut, ja itsekin ollaan opeteltu keinoja suorittaa kaikki ahdistamatta koiraa liikaa. Kirjastokorttia on taas vingutettu urakalla ja luettu ahdistuneen koiran käyttäytymisestä ja rauhoittavista signaaleista. On se vaan niin tärkeää osata lukea omaa koiraa ja keksiä tapoja, joilla voidaan suorittaa hoitotoimenpiteitä ilman pakottamista. Ja nythän meillä menee epämukavatkin asiat valtavan hyvin. :) Suosittelen lämpimästi lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit, ja opettelemaan myös käyttämään niitä käytännössä! Tuire Kaimio on kans ollut isona apuna.


TOKO-kurssilla meillä alkaa olla kaikki alokasluokan liikkeet läpi käytynä. Ei muuta ku reeniä reeniä reeniä ja ennen kaikkea hauskaa reeniä! Saa nähdä jos vaikka joskus uskalletaan kokeisiinkin?!

Tekevälle sattuu, joskus vähän kovemmin!

Bordercollie on aivan ihana rotu nimenomaan aktiivisuutensa vuoksi, ja Chandler on käsitykseni mukaan hyvin tyypillinen rotunsa edustaja. Kaikki meneminen, juokseminen, miettiminen ja tekeminen on vain niin kivaa! Paikallaan olo (esim. tokoreeneissä sivuseinällä, kun on muiden vuoro reenata) tylsistyttää! Naurunaamaa näytetään aina kun saa vain tehdä jotain.

Kamera pois ja heitto, kiitos!

Tällä nyt vain on hieman varjopuoliakin...


Uusi vuosi vietettiin hyvässä seurassa mökillä, ja Chankin sai pari koirakaveria, Ronjan ja Rillan, seurakseen. Mikäs sen parempi tapa juhlia, kuin juoksennella kahden muun kanssa uppohangessa metsän keskellä. 

Ronja oliki leppoisa kaveri!

Uuden vuoden päivänä aamulla herätessämme hoksattiinkin sitten rähmästä lähes kiinni umpeutunut silmä, ja alaluomessa pieni haava, ehkäpä illan leikkien seurauksena?! Tietenkin on voinut tulla oksasta tai melkein mistä tahansa muusta. 1. Tulehtunut ja aika rajunnäköisesti! Kotiin kun päästiin niin pari sivua selailua Koiran uusi kotilääkäri -kirjasta "Kaikkiin silmävammoihin pitää suhtautua vakavasti, sillä seurauksena voi olla näön menetys. Silmävammojen sattuessa koira tuleekin viedä pikaisesti eläinlääkärin arvioitavaksi..." "Silmän bakteeritulehdukset vaativat aina eläinlääkärin hoitoa..." ja sitten soitto päivystävälle, joka neuvoikin tulla vastaanotolle vielä saman illan aikana. Etenkin kun siinä nyt oli epäily haavasta, alaluomi melkein roikkui.


Hassu tuo meidän koira, sitä taas ei terveysongelma haitannut pätkääkään. Eläinlääkärissäkin oli vain oma utelias itsensä. Lähinnä oli jännä tuo autio paikka iltayhdeksältä, pitihän niitä muitakin vastaanottohuoneita käydä omin luvin tutkimassa... Antibioottikuurin sai sekä tablettina että tippoina silmiin ja hienosti on antoi koko kuurin niitä laittaa. Tabletit on niin hyviä että niitten eteen kantsii tehdä vähän temppujakin!

Saispa jo luvan....

Noo, silmäongelma on nyt hallussa, mutta 2.vanha kynsiongelma nousi taas pinnalle. Sitä kun on alettu nuolla ihan toden teolla, niinä hetkinä kun ei ole muuta tekemistä (eihän tämä muuten sitä muista ajatella...). Toiselta puolelta juuresta on vähän vertakin tihuuteltu. Kauluri ostettiin jo viimeviikolla. Tötterö päässään Chandler on "hyvin aidonnäköinen bordercolliepatsas", ei liiku mihinkään, murjottaa vain pää alas painuneena. En edes kehtaa laittaa kuvaa kun toinen on niin reppana! Enimmäkseen pidetäänkin sukkaa.


Käytiin tänään näyttään kynttä lekurille, joka näki parhaaksi muotoilla sitä kirurgin veitsellä vuollen. Rauhoitus tehtiin, oli aika ronski operaatio! Nyt neiti on ollut aika tokkurassa koko päivän, mitä nyt vähän leluja tuonut ja muka ravistusleikkejä tarjonnut. Antibiootit + kipulääkkeet varalta jälleen päälle, erikoisshampoolla varpaan pesua ja välillä kynnen viilausta. Biotiinin lisäksi suositeltiin vielä sinkkiä sisältävää yhdistettä. Kontrolliin parin viikon päästä jolloin mahdollisesti kuvataankin varpaat osteomyeliitin (=luutulehdus) varalta. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että aina parin päivän sisällä kannattaisi haljenneet kynnet näyttää, toisin kuin Kemin lääkäri, johon aiemmin oltiin yhteydessä.


Katsotaanpas nyt miten Kajaanin reissun kanssa käy. Itseäni haluttaisi hirveästi mukaan kun luvassa on Hillan, Redin, Pepin, Mantan, Lotan, Emmin ja kaikkien taustajoukkojen jälleennäkeminen! Temmellys sinäänsä ei ole kiellettyä, kunhan vain tossu pysyy jalassa ja meno suhtkoht rauhallisena. Mutta bordercolliethan me tiedetään...

Reissailua, kynsivaivoja ja joulunviettoa

Terve taas!

Melkoista hässäkkää ollu viime viikkoina! Perusarkea ei ole Chandlerin elämässä näkynyt pariin viikkoon, mutta tällaista tämä jouluaika on. Chan vietti hurjan reippaasti viikon Juhan siskon Tiian kanssa, kun emäntä & isäntä ottivat ja lähtivät Berliinin jouluvalojen ja -markkinoiden shoppailu- ja nähtävyysparatiisiin! Chandlerille jo hyvinkin tuttu Tiia tuli meille jopa asumaan, joten muutos tehtiin mahdollisimman helpoksi koiralle. Kyllähän se vaikealta silti tuntui jättää ensimmäistä kertaa niin pitkäksi aikaa, vaikka olikin todella luottavainen olo Chanin tulevan viikon suhteen. Ensimmäisinä päivinä oli kuulemma vähän odotellut ovella aina hissin käydessä meidän kerrokseen. Muuten oli mennyt kyllä hienosti, ja ihanasti Tiia oli touhunnut ja järjestänyt Chandlerille virikkeitä myös kaverinsa koiran kanssa. Valtavat kiitokset parhaalle koiravahdillemme, Chan kertoi että sillä oli hauskaa! ;)

Kuka sanoi että frisbee on kesälelu?

Meidän pikku murkku alkoi syksyllä ilmaisemaan, että kynsien leikkuu ei ole enää kivaa. Nautinnollistahan se pentunakaan ei ollut, mutta antoi kyllä leikata. Kesällä asfaltin kuluttamia kynsiä ei paljon ollut aihetta leikata ja tauon jälkeen alkoikin tökkimään... koira oli silmin nähden paniikissa ja pelkää! Meillä onkin meneillään nyt operaatio "Kynsienleikkuu siedettäväksi". Aloitettiin käytännössä ihan alusta: sakset ruokakupin viereen ruuan ajaksi, herkkutikkujen poikki napsuttelemista (lähtee ihan samanlainen ääni kun kynsien leikkuusta, ja napsun jälkeen saa aina palkinnon!), kynsien koputtelua saksilla, kaikkea mahdollista että miellettäisiin sakset ja ääni mukavaksi. Ihan hyvin onkin tuottanut tulosta alkutilanteeseen verrattuna, tänäänkin antoi jo kynnen, pari leikata ilman vastustelua. Strategiana onkin, ettei oteta kerralla sen enempää. Pikkuhiljaa aina enemmän, eikä vasitella aiheuteta tuota pelkotilaa. Joka kynnen jälkeen leikitään (herkkuja paaaaljon parempi palkinto) niin että pinttyy päähän että hauskaahan tämä on.

Kun ei ajoissa havahduttu ongelmaan, pääsi pari kynttä kasvamaan liian pitkäksi ja ehkä sen takia halkesi touhujen lomassa. Oltiin sähköpostitse ja puhelimitse yhtedessä eläinlääkäriin ja kuvailtiin tilanne, ja vastaus kuului, ettei sille nyt voi tehdä muuta ku suojata ulkoillessa ja antaa uuden kasvaa. Ja ai että sai neiti makiat uudet tossut, oikeat tarralenkkarit. :D Ensiaskeleita ottaessa sai kukanenkin hieman naurua pidätellä, mutta nopeaa tottui ja menee nyt kuin ei niitä huomaisikaan. Laitetaan jonkun aikaa ruokaan vielä Biorionia kynsiä vahvistamaan.

On niin hienot (ja mamman mielestä kalliit) tarralenkkarit että turha nauraa!

 Vielä kuukausi sitten tuntui, että mitenköhän tästä kynsienleikkuuongelmasta selviää ja mikä se oma strategia kaikkien keskustelupalstojen laidasta laitaan esitettyjen vaihtoehtojen joukosta onkaan... Se on ollut alusta asti selvää että väkivaltaa meillä ei käytetä, ja mieluummin edetään päämäärään positiivisin keinoin pakottamatta ja pelottelematta, askel askeleelta, kuitenkaan unohtamatta kuka tässä laumassa määrää. Haluan, että koira luottaa laumanjohtajaansa eli minuun (ja ihmisiin yleensä) että sitä ei satuteta, sillä sellaisesta poikiva arveluttava käytös ei miellytä ketään. Tiedän, että mielipiteitä on monia, mutta eiköhän jokainen tunne oman koiransa parhaiten, ja tiedä mikä yhteistyötä palvelee parhaiten.

Joulu vietettiin Kemissä ja herkuttelusta ei jäänyt koirakaan paitsi, eikä tarvinnut joulun kunniaksi tehdä koko ajan temppuja ja tokoliikkeitä niiden eteen. Lahjoista päätellen oli neiti ollut kilttinä. Yhdeksi suosikiksi osoittautui Tiian ostama makkaranaru, jota saa ravistaa ja vetää ihan sydämen kyllyydestä. Pukki toi myös pupu- ja örvelipehmolelut ja tottakai herkkuja ja luita! Saipa emäntäkin supermielenkiintoisen Koiran uusi kotilääkäri -kirjan, jonka kyllä opiskelen kannesta kanteen!

Lahjoistaan onnellinen Chämpylä-tonttu!

Hurjan hauskaa ja touhukasta uutta vuotta  kaikille blogin lukijoille!

TEMPPUVIDEO

Ajateltiin, että olisi mukava koota joitain harjoittelemiamme temppuja videoksi. Tässä ajattelumme tulos! Mukaan livahti muutama keskeneräinenkin (mm. kurre), mutta ehkäpä niistä tulevissa videoissa saadaan varmempia versioita.

Temppuiluista vielä sen verran, että se on Chandlerin mielestä ihan superhuippumahtava harrastus! Täytyyhän sitä virallisten touhujen vastapainona olla jotain vapaampaa, eiksje?

Siskokulta kyläili ja TOKO starttasi!

Peppi tuli taloon!

Näin nätti vieras me saatiin!

Viime viikolla Henna viestitteli tulevansa Pepin kanssa Ouluun matkallaan Jyväskylään näyttelyihin. No iliman muuta me siskotreffit järkättiin, kun neidit olivat tavanneet toisensa vain kerran sitten pentulaatikkoaikojen! Minä taas olin nähnyt Pepin viimeksi 6-viikkoisena. 

Olipa kiva jälleennäkeminen, vaikka ensin oltiinkin molemmat vähän niskavillat pystyssä. Taisi Chandler minullekin hermostua kun koitin vähän saada neitiä kauemmas ovensuusta. No, alkujännityksen jälkeen leikki oli ihanaa ja vallatonta! Käytiin koirapuistossakin ja todettiin Hennan kanssa, että oli viisas päätös pestä Peppi näyttelyutä varten vasta seuraavana päivänä, pikku kuratassuja olivat. Peppi käyttäytyi hienosti, mutta Chan tunnisti saman tien reitin koirapuistoon (kamalan juoksujen aiheuttaman kolmen viikon tauon jälkeen) eikä malttanut olla vetämättä. Nuo tietyt reitit teettää työtä...

Minusta on mahtavaa, että kuukausienkin jälkeen yhteistyö sekä kasvattajan että pentueen muiden sisarusten omistajien kanssa on näinkin tiivistä. Toivottavasti näin jatkuu vielä piiiiiitkään!
Tammikuussa toivottavasti tavataan suurella porukalla Kajaanin näyttelyissä ja koirat saa huikeat 1-vuotissynttäripippalot!




Nyt kun juoksutkin loppuivat pääsi Chandlerikin mukaan TOKO-reeneihin alkeiskurssille. Ilmapiiristä tykättiin molemmat ja kivaa oli! Säpsäkästi tullaan jo sivulle (välillä vähän vielä vinoon) eikä maahan menossa ja luoksetulossa ole ongelmia. Välillä pitää vielä käsimerkkejä käyttää mutta eiköhän nekin kohta jää. Chämpylä keskittyi omaan reenaamiseen hienosti, mitä nyt haluttaisi ohjaajiakin kovasti tervehtiä aina välillä... omien vuorojen välillä odotteli kiltisti kentän laidalla KUNNES ALKOI LUOKSETULOHARJOITUKSET! Surkeaa vaikerrusta että "minäkin tahdon mukaan" vaikka oma vuoro ei ollutkaan. Olin sitonut koiran penkkiin, ja kun kurssitoveri kutsui shelttiään ampaisi meidänkin neiti matkaan niin että hihna vain napsahti poikki! Että semmosta meininkiä. Reunallahan on tylsä olla kun muut reenaa. Täytyypä tämä ottaa paremmin huomioon sitten ensi viikolla.

TOKO:a ja juoksuja

VOI KAMALA kun en ikinä päivitä tätä! Tuntuu vaan että pitäisi aina olla jotain uutta ja jännää kerrottavaa, ja kai sitä aina olisikin jos vain menisi ja kirjoittaisi. Mutta näin maanantaiaamuna kun pitäisi lukea englanniksi reproduktiofysiologiaa, tuleekin mieleen että muutaman jutun voisi blogiin päivittää....

Weekasi Liquorice Shot n. 8,5 kk

Reippailijat ruskaretkellä!

Ensimmäiseksi JEEEE, päästiin Chandlerin kanssa OKK:n TOKO:n alkeiskurssille! :) Päästään ihan aikuisten oikeasti treenaamaan oikeasti ohjattunakin. Tähän asti kun meidän tokoilu on koostunu siitä, mitä kaveriharrastajat, tottelevaisuuskokeiden säännöt -kirjanen, parilla pentukurssilla opetellut liikkeet, netin keskustelupalstat ja Youtuben videot ovat opettaneet. Ainakin käsitys lajista on selkiintynyt ja varmasti jo jotain osataankin, ettei ihan nollasta lähdetä. Tosin häiriössä treenaaminen on ollut aika vähäistä, joten kurssin muut koirat varmaan auttavat tähänki asiaan. :) Kurssin oli taroitus alkaa jo pari viikkoa sitten, mutta halli on ollut vielä remontin alla, joten reenit on siirtyneet. Ja sainpas viimein kirjastosta tuon Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan. Tykkään ainakin niistä 40 ensimmäisestä sivusta, jotka olen kerennyt lukea... Hyviä ohjeita on tullut esimerkiksi vireystilan säätelyyn!

Multakirsu-kultakirsu

Niin innoissaan kun kurssista ollaankin, joudutaan ensimmäiset kerrat jättämään väliin. Chämpylä kun aloitti perjantaina ensimmäiset juoksunsa. Ajattelin, jos itse kuitenkin pääsisin reenejä seurailemaan, ettei ihan heti pudota kärryiltä. Ikää juoksuijen alussa neidillä oli siis noin viikko päälle 9kk.  Se on kyllä hassu ja hellyydenpuuskissaan, kun saadaan herätä korvakäytävien "puhdistukseen", ja ulos lähdettäessä muuttaa kuuloasitin valikoivaksi ja tuplaa hajuasitinsa. Sadan metrin päässä oleva ihana uroskoira huomataan heti ja sitten naulataan peppu maahan, eikä millään suostuttaisi lähtemään toiseen suuntaan. Vähän hankalaksi on osoittautunut energianpurku, kun tavallisesti meidän vakionurmilla näkyy paljon muitakin koiria, koirapuistosta nyt puhumattakaan... pitää vaan ajoittaa touhut vähän epäsuositumpaan aikaan. Eilen käytiin ihan pilkkopimeällä läheisellä aukiolla. Laitoin Chandlerille pantaan punaisen pikkuruisen pyörän valon, sellaisen 2€ kolikon kokoisen, jonka voi vain kiepsauttaa telineeseen (tai pantaankin). Oli hauska katella kun siellä se lamppu vaan viiletti menemään... Hyvin näkyi!

Muistakaahan heijastimet kun syysillat pimenee!

Syyskuulumisia

Olen kyllä varsin laiska blogipäivittäjä! Sain kesällä näköjään kuusi kirjoitusta aikaiseksi.
Kyllä täällä silti touhutaan, mutta välillä tuntuu etenevän asiat hitaasti. Aikeissani on ollut lukea monenkin suosittelema Tie tottelevaisuusvalioksi, ja sitä kirjaa olen jonottanut kirjastosta jo viikkoja. Ilmeisesti tykätty? Ja sitä (opiskelijabudjetin) tokokurssipaikkaa ei ole vieläkään näkyvissä! Laitoin tänään tiedusteluja OKK:lle. Muutenkin vähän kyllä vielä epäilen Chandlerin keskittymiskykyä koiraryhmässä, joten niinpä varattiin vielä paikka ihan perus pentujatkokurssille. Vahvistetaan perusjutut kuntoon ennen mitään vakavaa virallista touhua!


Ihana katsoa kun oma koira viisastuu ja viisastuu! En ois olettanu että tuo oppii jopa pissaamaan ja kakkaamaankin pyynnöstä. :D Leluja se tietää nimeltä kymmenkunta. Lehti tulee jalkojen juuren jo spontaanisti pyytämättä. Tällä hetkellä opetellaan "siivoamista", että saatais lelut takaisin omaan koppaansa. Oisko jollain ideaa, miten opetan koiran tilaamaan hissin? Chan selvästi nauttii kun saa "suorittaa tehtäviään".


Nyt on meilläkin nykyään auto käytössä ja helpottaa se kyllä huomattavasti elämää koiran kanssa. Parasta on, että pääsee kauemmaskin ihanille touhupaikoille! Haukiputaalta löydettiin ihana lampialue josta löytyi kaikkea jännää. Laitan vielä vähän loppukevennyskuvia sieltä. :)