Reissailua, kynsivaivoja ja joulunviettoa

Terve taas!

Melkoista hässäkkää ollu viime viikkoina! Perusarkea ei ole Chandlerin elämässä näkynyt pariin viikkoon, mutta tällaista tämä jouluaika on. Chan vietti hurjan reippaasti viikon Juhan siskon Tiian kanssa, kun emäntä & isäntä ottivat ja lähtivät Berliinin jouluvalojen ja -markkinoiden shoppailu- ja nähtävyysparatiisiin! Chandlerille jo hyvinkin tuttu Tiia tuli meille jopa asumaan, joten muutos tehtiin mahdollisimman helpoksi koiralle. Kyllähän se vaikealta silti tuntui jättää ensimmäistä kertaa niin pitkäksi aikaa, vaikka olikin todella luottavainen olo Chanin tulevan viikon suhteen. Ensimmäisinä päivinä oli kuulemma vähän odotellut ovella aina hissin käydessä meidän kerrokseen. Muuten oli mennyt kyllä hienosti, ja ihanasti Tiia oli touhunnut ja järjestänyt Chandlerille virikkeitä myös kaverinsa koiran kanssa. Valtavat kiitokset parhaalle koiravahdillemme, Chan kertoi että sillä oli hauskaa! ;)

Kuka sanoi että frisbee on kesälelu?

Meidän pikku murkku alkoi syksyllä ilmaisemaan, että kynsien leikkuu ei ole enää kivaa. Nautinnollistahan se pentunakaan ei ollut, mutta antoi kyllä leikata. Kesällä asfaltin kuluttamia kynsiä ei paljon ollut aihetta leikata ja tauon jälkeen alkoikin tökkimään... koira oli silmin nähden paniikissa ja pelkää! Meillä onkin meneillään nyt operaatio "Kynsienleikkuu siedettäväksi". Aloitettiin käytännössä ihan alusta: sakset ruokakupin viereen ruuan ajaksi, herkkutikkujen poikki napsuttelemista (lähtee ihan samanlainen ääni kun kynsien leikkuusta, ja napsun jälkeen saa aina palkinnon!), kynsien koputtelua saksilla, kaikkea mahdollista että miellettäisiin sakset ja ääni mukavaksi. Ihan hyvin onkin tuottanut tulosta alkutilanteeseen verrattuna, tänäänkin antoi jo kynnen, pari leikata ilman vastustelua. Strategiana onkin, ettei oteta kerralla sen enempää. Pikkuhiljaa aina enemmän, eikä vasitella aiheuteta tuota pelkotilaa. Joka kynnen jälkeen leikitään (herkkuja paaaaljon parempi palkinto) niin että pinttyy päähän että hauskaahan tämä on.

Kun ei ajoissa havahduttu ongelmaan, pääsi pari kynttä kasvamaan liian pitkäksi ja ehkä sen takia halkesi touhujen lomassa. Oltiin sähköpostitse ja puhelimitse yhtedessä eläinlääkäriin ja kuvailtiin tilanne, ja vastaus kuului, ettei sille nyt voi tehdä muuta ku suojata ulkoillessa ja antaa uuden kasvaa. Ja ai että sai neiti makiat uudet tossut, oikeat tarralenkkarit. :D Ensiaskeleita ottaessa sai kukanenkin hieman naurua pidätellä, mutta nopeaa tottui ja menee nyt kuin ei niitä huomaisikaan. Laitetaan jonkun aikaa ruokaan vielä Biorionia kynsiä vahvistamaan.

On niin hienot (ja mamman mielestä kalliit) tarralenkkarit että turha nauraa!

 Vielä kuukausi sitten tuntui, että mitenköhän tästä kynsienleikkuuongelmasta selviää ja mikä se oma strategia kaikkien keskustelupalstojen laidasta laitaan esitettyjen vaihtoehtojen joukosta onkaan... Se on ollut alusta asti selvää että väkivaltaa meillä ei käytetä, ja mieluummin edetään päämäärään positiivisin keinoin pakottamatta ja pelottelematta, askel askeleelta, kuitenkaan unohtamatta kuka tässä laumassa määrää. Haluan, että koira luottaa laumanjohtajaansa eli minuun (ja ihmisiin yleensä) että sitä ei satuteta, sillä sellaisesta poikiva arveluttava käytös ei miellytä ketään. Tiedän, että mielipiteitä on monia, mutta eiköhän jokainen tunne oman koiransa parhaiten, ja tiedä mikä yhteistyötä palvelee parhaiten.

Joulu vietettiin Kemissä ja herkuttelusta ei jäänyt koirakaan paitsi, eikä tarvinnut joulun kunniaksi tehdä koko ajan temppuja ja tokoliikkeitä niiden eteen. Lahjoista päätellen oli neiti ollut kilttinä. Yhdeksi suosikiksi osoittautui Tiian ostama makkaranaru, jota saa ravistaa ja vetää ihan sydämen kyllyydestä. Pukki toi myös pupu- ja örvelipehmolelut ja tottakai herkkuja ja luita! Saipa emäntäkin supermielenkiintoisen Koiran uusi kotilääkäri -kirjan, jonka kyllä opiskelen kannesta kanteen!

Lahjoistaan onnellinen Chämpylä-tonttu!

Hurjan hauskaa ja touhukasta uutta vuotta  kaikille blogin lukijoille!