Ensimmäinen möllitokokoe 27.10.2012.

Katja laittoi muutama viikko sitten infoa Kokkolassa järjestettävästä möllitokosta. Kerta Juha oli menossa sinne samana viikonloppuna töihin, itselläni oli syysloma ja vielä kun olin valittanut kun en pääse minnekkään reissuun Oulusta, en keksinyt hyvää tekosyytä olla osallistumatta sinne. Varsinkaan, kun sai nähdä ihania ihmisiä ja eläimiä meidän kesäkaupungista. Ilmottauduin siis mukaan sillä asenteella, että loistava tilaisuus katsoa missä mennään ja mihin keskitytään talvella - ja ennen kaikkea miten me toimitaan koetilanteessa. (Tiedoksi ihmetteleville, että möllitoko meinaa epävirallista koetta, joka on loistava tilaisuus harjoitella virallista koetta varten.)

Möllikoepäivä oli tänään. Lähettiin 9 maissa ajelemaan Oulusta ja oltiin kisapaikalla vajaa tunti ennen koitosta. Ensimmäiset 20 minuuttia mietin että ei tästä tuu yhtään mitään. Koira ei malttanu keskittyä tippaakaan mihinkään, kun paikka oli uusi (kesällä reenattiin ulkona), toiset koirat ja niiden tekemiset ihan liian kiinnostavia ja autossa oli istuttu viimeiset 2,5 tuntia. Ja sitten ku Chämppy vielä näki Katjan niin voi herran jestas. Sillä oli Katjaa niiiiin valtava ikävä, että itkuhan siinä tuli kun piti mamman kanssa keskittyä muka johonki ja Katja istui kaukana sihteerin pöydän ääressä. No, ulkona vähän frisbeen kanssa pahimpien höyryjen päästöä ja pikku reeniä häiriöttömästi ja vakuutuin, että ehkä me sittenkin kehässä käydään kerta tänne asti oltiin tultukki.

Luoksepäästävyys 10
Vähän piti nakittaa koiraa aluksi, että pikku päässä hoksattiin että tässä rivissä pitäs olla niinku nätisti sivulla. No, tuomarin käydessä tervehtimässä oltiin kuitenkin palkatta ja hienosti meni!

Paikkamakuu 8
Koska viimeisimmässä reeneissä paikkamakuussa Chämppy nousi istumaan, otin varmuuden vuoksi taas lyhyemmän matkan, vaikka tuomari olikin sanonut että vähentää siitä pisteitä. Maassa pysyi kuitenkin hienosti, vaikka rivissä nousikin useampikin koira. Sykkeen nousemisen satasen tienoille aiheutti kuitenkin katse, joka viimeisen minuutin oli enemmän yleisössä kuin minussa. Juha kun oli päättänyt kirkkaan keltaisessa takissa (joka muuten näkyy aika kauas) kurkata sieltä takarivistä nähdäkseen meidät paremmin. Chandler teki kaulanvenytysennätyksensä nostamalla päätä niin paljon kuin vain kykeni pitämällä samalla kyynärpäät maassa. Tilanne oli Chandlerin mittapuuhun hyvin haasteellinen ja olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen, että maassa pysyttiin koko kaksiminuuttinen!

Tässä vaiheessa meillä oli melkein puolen tunnin tauko. Siihen väliin mahtui vähän ulkoilua, Chandlerille paljon hellyyttä Katjalta ja lisäksi yksi kehästä karannut koira, joka päätti tulla Chandlerin luo hallin seinustalle ja aiheuttaa pikku päällekäymisen. Kahakassa Chämpyltä lähti panta ja hihna jäi tyhjänä käteeni. No, neitihän ei tuosta traumaa ottanut vaan toipui hyvin, minä tosin säikähdin enemmänkin.

Seuraaminen remmissä 7
Tämä liike oli ainoa, jota Chandler ei suorittanut tasonsa mukaisesti. Ei se mikään vahva liike ole meillä ollutkaan, mutta nyt meni kyllä ihan miten sattuu. Chämppy otti kontaktin vasta juoksuvaiheessa ja taisi se hihna käydä suussakin välillä... Tässä vaiheessa Juha lähti hallista eikä kestänyt katsoa loppua kokeesta. En tiedä mistä nuo 7 pistettä ansaittiin. Kai se siinä vierellä kuiteski jölkytteli.

Seuraaminen ilman remmiä 8
Lähti kyllä ihan hienossa kontaktissa ja meni kokonaisuudessa huomattavasti edellistä paremmin käännökset, pysähdykset ja juoksut mukaan lukien. Mitä nyt siinä vaiheessa, kun otettiin rintamasuunta sihteerin pöytään, Chämppy päätti että "hei oota mää käyn moikkaan Katjaa!" ja tuli kyllä ihan kuuliaisesti jatkamaan seuraamista kun oli hieman harhautunut reitiltään... Tuo ois jotain vakavampaa tyyppiä ehkä harmittanut, itselläni sen sijaan oli naurussa pidättelemistä.

Liikkeestä maahan 9
Piste lähti siitä, että neiti ei ollu ihan hereillä ja jäi hetkeksi istumaan liikkeelle lähdössä. Otti kyllä minut nopsaa kiinni ja teki varsinaisen liikkeen hienosti.

Liikkeestä seisomaan 10
Se meni hyvin!

Luoksetulo 9,5
Teki jonku kumman kaaren (sihteerin pöydän suuntaan...? :D), mutta tempperamentin mukainen nopea ja minun mielestä ihan suora sivulle tulo.

Hyppy 9,5
Pikkusen otti askeleen, pari paikoillaan pysähtymisen jälkeen.

Kokonaisvaikutelma 8,5
Vähennyksiä tuli kuulemma sihteerin tervehtimisestä kesken liikkeen ja siitä, että liikkeiden välissä vaati vähän käskyjä pysyäkseen sivulla. Muuten hauska ja innokas meininki!

Yhteensä 174p ja ALO1-tulos! :D


Mutta olihan meillä hauskaa, etenkin jälkeen päin ajateltuna. Opittiin, että kisapaikalle tulo suoraan autossa istumisen jälkeen ei ole ihan viisasta, motivointiin kannattaa varata ehkä hieman enemmän aikaa ennen remmiseuruuta ja tutut pysyy neutraaleissa väreissä jossain takarivissä, jos haluavat katsella koetta. Kaikissa liikkeissä ja etenkin maltissa liikkeiden välillä on vielä tekemistä ennen virallisia koitoksia. Chandler teki remmiseuruuta lukuun ottamatta mielestäni ihan tasonsa mukaisen suorituksen. Tai no ei se seuraamisessakaan ennen ole muualla piipahtanut. En palkannut herkuilla muuta kuin tuossa rivissä ennen luoksepäästävyyttä ja vähän tsempiksi remmiseuruun jälkeen. Eleillä, naurulla ja kiitoksilla tottakai joka liikkeen jälkeen, mutta eihän sitä kielletäkään. Kiitos Keski-Pohjanmaan koirakillalle ja tuomari-Marjalle hauskasta aamupäivästä!

Iltapäivällä Chämppy pääsi vielä moikkaamaan Eenaa, Jewiä ja kissoja. Ja kyllä on loppupäivän nukuttanu makiasti.

Syyslomakuvia + tokoreenit pyöräytetty käyntiin

Koira ja sen isäntä <3
Agilityn jatkokurssi alkoi tänään.
Into oli entisellään, mutta maltti oli parantunut huimasti!
Nyt karattiin esteille kuulemma vaan pari kertaa.
Ja niitä tehtiin taas entistä hienommin!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Syysloma! Mikä ihana juttu! Ei oo mulla ollu sellasta piiiitkään aikaan. Lukiossa viimeks? Eikä seuraava tenttikään ole kuin viiden viikon päästä - mitä tämä tämmönen on?

Mehän pyydettiin Chämpyltä anteeksi muuttoviikon tylsyyttä ja lähettiin heti loman ja uskomattoman kauniin syyssään kunniaksi Oulun Sanginjoen retkeilypolkuja tallaamaan. Jotenkin sitä reilu viiden kilometrin matkaan saatiin kulumaan parikin tuntia. Ja koira nautti!

Metsälenkillä voipi törmätä vaikka savuaviin puihin?!

Ei hullummat maastot meillä!

NOMNOM
Mitä jätitte eväät kotiin...

Chandleer... nuuska pois huulesta.

Vitsit ku sai taas mennä täysiä!

Kuten huomaatte, paikalla olo on ikävystyttävää.

Chandler löysi myös tällaisen ihanan kasan.
Arvakkaapa pitikö siinä käydä vähän pyörimässä...

Kerran reissun aikana neiti jätti korvat pensaikkoon, eikä tullut luokse kun kutsuin. Jäi vain seisomaan ja tuijottamaan muutamia metrejä meidän eteen ja säikähdin jo, että nyt saadaan nähdä, miten hirven kanssa menetellään. Vastaan tulikin joku iso ruskea eläin. Sepä osoittautuikin bordercolliepojaksi, Chandleriä noin kuusi kiloa suuremmaksi sellaiseksi. Saivat jäädä vähäksi aikaa leikille, kun oli niin hauskaa!

Kaikista metsän eläimistä vastaan tulee bc!

"Koitappa ottaa musta kuva ku meen niin lujaa!"

Tässäki meen lujaa!

Nappisilmä-Kaunotar <3

Chandler-neiti syysretkellä

Neiti lokakuu?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tokoryhmäkin starttasi, ja kivalta ryhmältä vaikuttikin. Monta taitavaa koirakkoa! Jouduttiin meneen reeneihin pyörällä, kun Juha tarvi autoa työmatkoihin. Hienosti Chandler osaa kyllä kulkea pyörän kanssa. Ohitukset on parempia mitä kävellen ja uskompa, että tuo on ihan hyvä keino harjoitella välinpitämättömyyttä vastaan tulevia koiria kohtaan. Ei siinä vaan kerkeä katella perään.

Treenitkin meni kyllä yllättävän hyvin. Otettiin ensin ryhmässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu, ja molemmat meni hienosti. En palkannut kertaakaan paikkamakuun aikana, mutta koska edellisestä oli niin paljon aikaa, jätin välimatkaa vain muutaman metrin. Vähän kääntyili lonkalle ja tuijotteli muiden reenejä kiinnostuneena, mutta olen erittäin tyytyväinen tulokseen suhteessa viimeaikojen reenikertojen määrään!

Otettiin yksitelleen seuraamista ja luoksetuloa. Maltti oli missä lie sillä aikaa kuin muut reenasivat ja Chandlerin piti odottaa omaa vuoroa. (Vinkuvanku ja hauhau, päästäkää mutki tonne!) Tekee hyvää vähän reenata tuota kärsivällisyyttäkin. Mutta sitten ku oma vuoro tuli niin oltiin kyllä entistä kuuliaisempana! Ja neitihän seuras! Täyskäännös oli väljä mutta muuten kontakti pysyi kiitettävästi. Parasta oli kun valmentaja sanoi Chandlerin tekevän työtä iloisen ja nauttivatn näköisenä. Luoksetulo oli niin vauhdikas, että valmentaja oli jo kerennyt miettiä että pysähtyyköhän tuo ollenkaan, mutta siihen se tuli tarkasti viereen. Ja kaikki tämä häiriössä ja palkatta kolmen kuukauden tauon jälkeen. Hyvä Chämppy! <3

Arkea uudessa kodissa

Ajattelin päivitellä ihan vain arkikuulumisia, sillä reenirintamalla ei ole tämä syksy kovin vauhdikkaasti lähtenyt käyntiin - vielä! Agilityssa Chandler on päässyt juoksuttaan Juhaa, mutta Juhapa kertoo niistä reeneistä ihan itse, kuten edellisestä päivityksestä kävikin ilmi.

Saatiin tokossa kuitenkin ryhmäpaikka, joten säännöllisempi reeni siinä on alkamassa toivottavasti jo ensi viikolla. Takapihatokoja ollaan harrastettu ihan vain itseksemme. Häiriöreenit ovat erittäin tervetulleita!

Chandler vietti syyskuun lopussa ehkä elämänsä tylsimpiä päiviä, sillä muuttopuuhat pitivät isäntäväen kiireisenä. Että siinä olikin hommaa! No, nyt on uusi koti saatu asumiskuntoon ja mieluisaksi - Juhakin oli yllättävän suopea minun sisustushaaveita kohtaan: sain mm. uuden ruokailuryhmän, pyykkikoneen ja kaikkea pientä kivaa!

Syyslauantain tunnelmointia

Chandler kotiutui tänne hienosti saman tien. Tuttu sohvan divaaniosa ja oma rakas häkki on edelleen "Chandlerin paikkoja". Aluksi oli ihan kummallista, kun porukkaa kulki kahdesta ovesta ja neiti ei yhtään muistanut, että molempia pitää vahtia! Haukku oli yllättyneen raikuva, kun yhtäkkiä joku tuleekin etuovesta juuri silloin kun koira paraikaa päivystää takaovea... Ikkunat on koiran tasolla ja niistä on ihana katella ulos. Makuuhuoneesta näkee kätevästi kaikki etuovesta kulkijat, kun tekee kielletyn tempun ja hyppää sängyn päälle. No, kunhan päiväpeitto on paikoillaan...

Chämpyn paikka!

Parastahan tässä on tuo oma piha, vaikka ei se suuri olekaan. Kyllä siinä käännökisä ja jääviä reenaa. Ja leikkii. Laminaatit ku on perhanan liukkaat tassujen alla ja menee varmaan kolme sekunttia kiihyttää vauhtia pallon perään, sutii niin hemmetisti!

Liikuteltiin tavaroitamme tosiaan vajaa kilometri, joten uudesta kodistakin käsin pääsee lähes samoille lenkkipoluille kuin vanhastakin. Lenkkipolun varsilla on edelleenkin parkkiksia, kenttiä ja nurmia aktivointia varten. Onpa tuossa vieressä pikkunen metsäkin!

Chandler alkoi tiputtaa pohjavillaa saman tien kuin sain nukkamatot lattiaan. Joka päivä saa kammata jalkapallon kokoisen kasan. Sääli, turkki oli oikein kaunis ja tuuhea. Ja mielenkiintoisen punertava - näyttää siltä, että meidänkin pimu sai osansa punaisista geeneistä!

Osaisko joku huovuttaa vaikkapa lapasia?!

......................................................................................................

Tunnelmallista syksyä kaikille!

Alkeiskurssilaisten kuulumisia

Moi!

Minäpä kirjoitan nyt vaihteeksi Chämpylän blogiin. Viikko sitten tosiaan muutettiin uuteen kotiin ja Chimppa on tosi hyvin kotiutunut tänne. 

"Mukava kämppä, kun on ikkunat niin matalalla, että yltää katselemaan ulos. Sain myös päivystäjän tittelin, kun päivystän aina välillä takaovella ja odotan isäntäväkeä kotiin."

Mukava on myös meistä tulla kotiin ja kurkata ikkunasta, mitähän se koira mahtaa tehdä. Kerran on käräytetty jo sängyltä makaamasta, nopeasti tosin pomppasi pois tajuttuaan, kuka ikkunasta tuijottaa.

Tänään mun ja Chämpyn agilityn alkeiskurssi sai päätöksensä ja ens viikolla alkaakin jo jatkokurssi. Alkeiskurssilla opimme putken, hypyn, renkaan, muurin, "pitkän" ja pussin jo melko hyvin. Kepit olivat aluksi tosi hankalia, mutta tänään koiran päässä tapahtui viimein välähdys ja se osas mennä oikeista väleistä hihnalla ohjaamattakin. Hieno kattoo vierestä, ku toinen hoksaa. Neljä keppiä on meidän tämän hetkinen saldo.

Kaikkein hankalimpia esteitä ovat ehdottomasti keinu, puomi ja A-este. Näitä ollaanki treenattu vasta alastulojen osalta tulemalla sivusta niin, että koira kävelee alastulo-osan päältä ja pysähtyy halutulle alueelle. Lähestymistapa on ollut hyvä, eikä koira ole esteitä pelännyt. Vielä ei bortsu ole kuitenkaan hoksannu, mistä hommassa on kyse. Ehkä jatkokurssilla opimme.

Tähän mennessä olemme tehneet vasta kahden esteen ratoja. Niissä Chämppy on haka. Vauhti on mieletön ja isäntä jää kyllä juoksussa kakkoseks. Juomapullo saa olla molemmilla mukana :) 
Putki on ehdoton suosikkieste, sinne mennessä pitää aina vähän haukahtaa innosta. 

Parasta kurssilla on kuitenkin ollut koiran suuri motivaatio lajia kohtaan. Tänään Chän hyppäs auton takatilassa seisomaan jo hyvissä ajoin tajuttuaan, minne ollaan menossa. Välillä intoa on vähän liikaakin eikä koira malta pysyä paikallaan vaan koittaa ottaa varaslähdön esteisiin. "Jos mää hiljalleen hipsin tuonne putkea kohti niin ei se varmaan huomaa." Tässä meillä on eniten tekemistä ensi kurssilla. 

Terveisin
Juha ja Chämppy

Tekevälle sattuu, osa 3

Niin se vaan taas sattui, että täytyi tälle otsikolle kirjoittaa vielä kolmososakin tämän vuoden saldoksi. Ihana, hidas sunnuntaiaamu ja kerrankin kunnolla aikaa aamulenkillä. Kävelttin meidän frisbeenurmen ohi, ja ajattelin, että nythän meillä ois aikaa vähän hauskanpidollekin. Chämppy oli ehdottomasti samaa mieltä. Frisbeetä ei sattunut mukaan, mutta suosittuna kepinheittopaikkana nurmelta löytyy aina muutama keppi. Neitihän oli ihan täpinöissään: "Voi mitä luksusta, aamulenkillä kepinheittoa, superhauskaa, oujee!" 

No, eräällä heitollahan Chandler oli keppiä nopeampi, ja saavutti sen ennen kuin keppi oli kunnolla maahan laskeutunutkaan. Pieni viattomalta kuulostava uikahdus kuului, kun koira sai kepin suuhunsa, mutta endorfiinin virratessa suonissa olisi vielä jatkanut touhua. Minä kuitenkin katsoin paremmaksi lopettaa ja mennä sisälle. Matkalla Chandler alkoi kakoa ja yski/oksensi pari kertaa pienen määrän vaahtomaista sitkeää limaa, jossa oli hiukan verta joukossa. Neiti kuitenkin käveli innokkaasti ja näytti muuten ihan normaalilta, joten ajattelin, että tuskin siellä kovin suurta vauriota on...

Sisällä katsottiin kitaan lampun kanssa, mutta mitään ei näkynyt. Annettiin varalta kipulääkettä. Seurattiin tilannetta hetki, mutta kun tyttö alkoi viihtyä lähinnä makuulla omassa häkissään päätettiin soittaa päivystävälle. Hän kutsui vastaanotolle parin tunnin päästä. Kuitenkin mielessä alkoi pyöriä kaiken maailman ilmarinnat ja keuhkonpuhkeamiset, vaikka hengittäminen olikin normaalia, ja hengitysäänetkin kuunneltaessa ihan normaalit. Kohta tyttö ei enää innostunut leikistä eikä nakeistakaan, ei noussut makuulta kannustamallakaan ja viihtyi kippurassa asennossa, kävellessään kakoi. Soitettiin muuttuneesta tilanteesta, ja saatiin lupa tulla käynnille saman tien. Matkalla autolle neiti kakoi taas uuden kasan verensekaista valkoista vaahtoa. Täytyi myöntää, että itku silmässä ajelin klinikalle. Mitä jos keuhko tai ruokatorvi on vaurioitunut...?!

Nielu on kuulemma sen verran herkkä paikka tutkia, että Chandler rauhoitettiin
ja nukutettiin propofolilla. Chandler oli kyllä ihan superreipas potilas koko ajan,
ihan mahtava tyttö! Eläinlääkärikin oli mukava, eikä tehnyt
tilanteesta stressaavaa.

Tarkemmalla tutkimuksella kielen alta löytyi muutaman senttimetrin
syvyinen onkalomainen haava, joka hieman tihkui verta (haava ei näy kuvassa).
Ei onni kyllä ollut osunut mihinkään suurempaan suoneen, eikä sen syvemmälle hengitysteihin.

Haava puhdistettiin ja suljettiin kahdella tikillä.
Onneksi suun alueen vauriot paranevat nopeasti.
Nyt antibioottia, kipulääkettä ja vähän vellimäisempää
ruokaa muutaman päivän ajan. Mietittiin siinä kyllä, että tuon näköistä
haavaa ei ihmisellä tikattaisi.

Hui ku mamma säikähti! Helpotuksen halaus!

Ensin on hauskaa, sitten käy näin. Keppiä meillä ei enää heitetä, (korkeintaan veteen),
eikä mitään muuta suuhun sopimatonta,
vaikka lukemattomia kertoja onkin sujunut turvallisesti ja
vauhtihirmu niitä rakastaakin.
 Oman koirani tuntien olen edelleen sitä mieltä,
että vauhdikkuus ja kaikennäköinen touhukkuus pitää Chandlerin onnellisena.
Tekevälle näitä vain sattuu. Ja tekevänä sitä onnellisia ollaan.

PS....

Näin meillä helläillään iltaisin....

... ja näin aamuisin!

Kokkola-kesä summa summarum

Mitenkäs teillä meni kesä? Meillä tuohon kysymykseen voi vastata oikeudenmukaisimmin sanalla nopeasti. Ihan ikävähän tuota Kockelsbyytä tullee. Ei sitä tiedä vaikka sinne joku kesä palais uudestaan. :)

---------------

Ohjatut ryhmäreenit teki meidän tokotyölle kyllä ehtoota. Ihana oli huomata, kuinka ensimmäisten reenien takkujen jälkeen Chämpyn keskittyminen parantui ihan mahdottomasti! Vieressä reenaavien koirakoiden raisut palkintoleikit osataan jo melkein ignorata, hienostikin, jos oma työ on kesken. Kentän sivussa paikallaan levähtäminen saattaa tuossa vielä keskeytyä... Chämppy se aattelee, että kun noilla on tuossa noin mukavaa, niin meikähän vois kokeilla liittyä mukaan rientoon! 

Muutenkin päästiin kesällä aika pitkälti palkattomille suorituksille. Ensin kyllä aattelin, että ei tuo varmana ala mulle millekkään, jos patukka ei ole silmien ulottuvilla, mutta kun sitä kokeili, niin alakohan se! Välillä se simppeli "vapaa" -käsky saatetaan kuitenkin tulkita "hae reenilaukusta kentän laidalta tarkoituksella sinne jääny patukka ja tuo mammalle ravistettavaksi". Pitää vissiin reenata vähemmän innokasta vapauttamista.

Kokkolassa oli aika paljon koiratapahtumiakin. Näyttelyissä ei käyty, mutta tokokokeita ja agilitykisoja käytiin seuraamassa.

Koekehän laidalla, mammat kattelee kisoja, Chämppyä tylsistyttää,
ja Juha keittää Katjan Pirpanan kanssa rusinasoppaa...?

Agikisojen katsomossa hihnakäytös oli hyvin edustavaa, eikö vain?

Kockelsbyystä Chandler sai ehkäpä parhaan bortsubestiksensä. Eenan kanssa oli vaan niiiin hauskaa! Viimeisimmällä vierailulla autossa noustiin takatassuilleen ikkunaa vasten siinä vaiheessa kun käännyttiin heidän kotikadulleen. Silloin selvästi kannatti uhmata elämänsä ensimmäistä kertaa myös autosta hyppäämisen luva odottelu, kunhan vaan pääsi mahdollisimman äkkiä hippaa leikkimään. Ja se niitten kissat oli kans Chämpyn mielestä jänniä. Toivottavasti nähdää taas pian!

Chandlerin kesän pelastajat, ihanat uudet ystävät
 Eena ja Jewi <3

-----------------

Chämppy se muuten taitaa tykätä siitä tokosta. Tänään koulun jälkeen menin pitkäkseni sohvalle ja Chandler tuli jalkojen väliin makaamaan, pää ja etutassut minun vatsan päällä. Aloin sitten jutella päivän suunnitelmista.

"Mitäs tänään tehtäs? Mentäskö kunnon juoksulenkille?"
Neiti kuuntelee kuuliaisesti hymy naamalla, silmät tapittaa nappeina. Pää kallistuu, muuten asento ei muutu. 

"Vai haluaksää koirapuistoon?" Kallistellaan päätä lisää, tapitus säilyy edelleen.

"Käydäänkö vaan heittään keppiä tuossa nurtsilla?" Pää kallistuu nyt toiseen suuntaan. 

"Vai reenattasko tokoa?!" Koira pomppaa ylös sohvalta ja pari sekuntia seisoo vieressä tuijottaen "MENNÄÄÄN JO NOUSEPPA NY SIITTÄ!".

"No Chämppy. Mitä me siihen tarvitaan?" Koira juoksee valtavalla spurtilla eteiseen ja tuo mulle reenipatukan.

On se fiksu.

----------------

Syyskuussa Chandler ja Juha lähtevät agilityn alkeiskurssille, vihdoin! JIHUU! :D

---------------

Loppukevennykseksi (kun asia on niin vakavaa?) pala kesän temppureenien tuotoksista. Ei suinkaan turhimmasta päästä...? :D

YKSIN KOTONA -video

Tytöllä on näköjään omat säännöt talossa, kun me ollaan pois...

Lisää videoita:
- Herkku meni sohvan alle, Chandler n. 8 vko:a
- Chandler & Redi n. 10 vko:a
- Kootut leikit, Chandler n. 10 vko:a
- Kummia tapoja, Chandler n. 4kk
- Temppuvideo, Chandler n. 10kk

"Näyttelyreissu" Rovaniemelle 300612-010712

Nyt eletään tähän mennessä kesän toista viikonloppua, jolloin ei olla reissun päällä, vaan pysytään kerrankin samalla paikkakunnalla (ellei nyt lasketa eilistä "rantalomaa" Kalajoen hiekkasärkille...). Ollaan ajeltu toista tuhatta kilometriä lähinnä Kokkola-Oulu-Kemi -välillä. Kun Weekasin L-pentueen omistajat alkoivat suunnitella yhteistä puuhaa Rovaniemen KV:n viikonlopulle, kieltäydyin ensin kohteliaasti, että nyt en jaksaisi millään lähteä, kaipaan palauttavaa viikonloppua töiden jälkeen ja haluan ihan olla vaan.


No, eipä siinä tarvinut kun pari kannustavaa sanaa Rovaniemen päästä, reissukaverin ja kyydin löytäminen Kokkolasta, majoituslupaus ja tieto siitä, että Rovaniemellä tapaisi taas viisi ihanaa tuttua bortsutyttöä omistajineen, kun oltiin jo laukkuja pakkaamassa. Sen verran rentoa ja hauskaa meininkiä oli, että ihan hyvin tapahtui se työstä palautuminenkin! :D


Lauantaiaamuna CAKE-joukkue starttasi Audin Kokkolasta kohti Rovaniemeä. Chandler ja Eena nukkuivat suurimman osan matkasta huolimatta etuosassa taukoamatta käyvästä käläkätyksestä ja salmiakkipussin rapinasta. Oulussa päästettiin pimut kirmaamaan Chandlerin rakkaalle "kotinurmelle". 400 km Katjan kanssa meni todella nopeasti.

Olipa vain ihana tulla Weekasilaan melkein vuoden tauon jälkeen, tosin Susanna-kasvattajaa ja hänen tyttäriään Johannaa ja Riinaa oltiinkin nähty viimeksi toukokuussa. Tottakai vastassa olivat myös Hilla, Lotta ja Emmi. Melkeinpä saman tien pakattiin koirat ja reenivehkeet autoon ja  lähettiin kentälle tokoilemaan, missä joukkoon liittyi vielä kaksi siskoa lisää - Peppi ja Manta, sekä prinsessapoika Moppi ja hurmaava espanjanvesikoira Tilta.

Taas kyllä teki tiukkaa saada Chandler orientoitumaan reenaamiseen. Neiti luuli taas tulleensa koirapuistoon. Kaippa se muistaa että näiden kanssa on ennenki leikitty, joten sitä varten kai tänne nytkin tultiin...?! Ei muuta ku motivointipatukat ja -pullat esiin ja ihan hyvin se lähti sitten sujumaan. Ensin otettiin luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta ryhmässä. Chämppy se nousikin varmaan puolentoista minuutin kohdalla (oikeastaan ensimmäinen nouseminen reeneissä ikinä!). Olisi pitänyt käydä palkkaamassa välillä enemmän, koska tuo porukka toi varmasti haastetta tuohon valmiiksi jo tylsään liikkeeseen. Opinpahan nyt!

Otettiin koira kerrallaan ja mikä mahtavinta, nyt oli montakin "valmentajaa" neuvomassa,  ylempien luokkien harrastajia mukaan lukien. Hurjasti sain myös vinkkejä ihan vain muiden reeniä katselemalla. Oli myös ihana nähdä, miten taitavia siskotkin jo olivat! Kuvia reeneistä löytyy täältä.

Illalla herrasväki syötti meille mahat täyteen. Koirat olivat mahtavasti ja minun silmissä yllättävän rauhallisesti, vaikka kolme punaista (Hilla, Peppi ja Lotta), kaksi mustaa (Emmi ja Chandler) sekä yksi homeen värinen (ainakin omistajansa sanoin, Eena) yhdessä olohuoneessa olikin aika paljon. Harmi vain, ettei Mantaa ja Mirvaa keretty sen enempää jututtaa, kun Suomussalmen seurue lähti jo valmistautumaan seuraavan päivän näyttelykoitoksia varten. No, toisella kertaa, vähän on seuraavasta miittingistä ollut jo puhettakin... :)

Eena & Katja

Sylivauva Emmi & Riina

Ilomielellä!
Chandler, Johanna ja Hilla

Toinen sylikoira Peppi & Henna

Hellyydenkipeä Chandler

Kasvattajalla on kenties jotain hyvää...?

Yli puolitoistavuotiaana ei enää hymyillä kuvissa?!
Ylhäällä Peppi, Lotta ja Hilla
Alhaalla Chandler, Eena ja Emmi

Metsälenkki aamulla, ei hullummat reitit!

Huomatkaa austarilanpunainen blue merle -hännällä

Shadoways Cool To Be Me
Weekasi Liquorice Shot
Kuhaylans Oz - Simply Red-U
Weekasi Laguna Beach
Shadoways Chasing Magic

Näin siis näyttelymatka ilman näyttelyä. Lähdettiin sunnuntaiaamuna ajelemaan Kokkolaa kohti, mutta ERI-menestyksestä Peppi ja Manta pitivät huolen, Manta nappasi vieläpä vara-SERTin. Onnea! En voi olla mainitsematta, että samana viikonloppuna Chandlerin veli Laiko haki Virosta melkoisen potin: ROP x 2 ja EE MVA! Onnea myös sinne etelään!

Vähän tässä oli puhetta, josko uskaltautuisin ilmoittamaan Chandlerinkin loppukesästä kehään... näyttelyt eivät minua kovasti kiinnosta muuten kuin mukavana kohtaamispaikkana, joten eipä meillä olla sellaisia touhuja juuri harjoiteltukaan. Ehdotonta eitä en ole kuitenkaan sanonut, mutta tarvitaan kokeneimmilta "vähän" opastusta hommaan. :)

Juhannus, meni kyllä jo mutta...

... mutta kerran kameraan ikuistui paljon hauskoja kuvia niin täytyyhän ne muistiin laittaa! Juhannuksen vietimme Kemissä.

 Takapihalla kokeiltiin uutta lajia,
lentopalloilua. Chämppy se osoitti lahjakkuutensa
jälleen kerran. Ajattelin, että tuonhan täytyy sattua kuonoon
 tuo puskeminen, mutta neiti ei suostunut vaihtamaan palloa pehmeämpään.
Tämä lensi just optimaalisesti!

Muutaman kerran erehtyi ottamaan kopinkin.
Näin siinä kävi. Hampaat meinas jäädä kii.

Onneks pallo säily ehjänä.

Voi että se oliki hauskaa!

Juhannukseen kuuluu totta mooses mökkeily.
Meijän mökillehän mennään venneellä,
ja sepäs oliki hauskaa vuoden tauon jälkeen.

Välillä piti halia ja kiittää mammaa ku pääs taas jännälle reissulle mukkaan!

Saarella tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista,
mutta jotenkin näitä frisbeekuvia tulee aina...?

Rantojen kingi!

Arvakkaa kuka sai maistaa maivoja!

Kotimatkalla kerrottiin Juhalle, mitä jännää
metsiköistä löytyi. Ei kuitenkaan vielä
linnunpoikasenraatoja tälle kesälle...

Päivän juokseminen ja tutkimusmatkailu vaatii veronsa ja leponsa.

Juttua Chandlerin ensimmäisestä veneretkestä löytyy täältä.