Kolmas alokasluokan koe 13.10.

Tänään aamupalalla lehteä lukiessaan Juha totesi ääneen lukemansa uutisen: "Tänään vietetään näköjään epäonnistumisen päivää." Vaikka kyseisen päivän ideana onkin "hälventää kielteistä suhtautumista epäonnistumisia kohtaan ja muistuttaa, että menestystarinoiden takana on aina joukko epäonnistumisia", niin ei se ihan parhaaseen paikkaan tuota toteamusta laukonut - itse juuri olin ajattelemassa, että parin tunnin päästä ollaan koekehässä yrittämässä parastamme ja toki jos hyvin käy niin ensimmäistä koulariamme. Että kiitti vaan kannustuksesta...

Tasan puoli vuotta sitten kävimme ensimmäisessä virallisessa kokeessamme. Tuon kokeen jälkeen en ollut ollenkaan selvillä siitä, käymmekö vielä alokasluokan kokeissa vai hyppäämmekö suoraan avoimeen. Keväällä ja kesällä oli monta hyvää koetta tarjolla, mutta aina keksin syitä ja vähän ehkä tekosyitäkin lykätä päätöstä, reissuja mökille ja ulkomaille, "juoksut tulee ihan varmasti silloin..." Jälkeen päin ajateltuna oli kovinkin hyödyllistä käydä vielä nämä pari kertaa kehässä "alokasluokan varoituskolmio" turvanamme, sillä nyt minulle on (luultavasti) alkanut selvitä miten meidän kannattaa valmistautua omaa suoritusta varten koepäivänä - miten saada vire mahdollisimman hyväksi sitä viisiminuuttista varten, mikä kehässä vietetään. Tänään nimittäin vire ja kokonaisuus oli parasta, mitä Chämppy on minulle ikinä antanut.

Tuomarina toimi Heli Kelhälä. Koe oli KAS:n järjestämä ja pidettiin täällä Oulussa hallissa, jossa ollaan pari kertaa aiemmin käyty agilityn merkeissä.

Tämän päivän pisteet - ja koska mikäänhän ei ole hauskempaa, kuin itsensä kanssa kilpailu ja vertailu omiin aiempiin tuloksiin - suluissa ensin viime viikon pisteet ja jälkimmäisenä huhtikuun kokeen pisteet:

Luoksepäästävyys 10 (10 - 10)

Chämppy-heilurihäntä tykkäsi tuomarista ihan selvästi, ja taisi tunne olla molemmin puolinen. ;) Nätisti istui paikoillaan.

Paikalla makaaminen 10 (8 - 10)

Ei moitteen sijaa. Tai no ainahan maahan voisi mennä nopeammin "jalat alta" -tyylillä, ja sitä täytyy kyllä reenata ylempiä luokkia varten

Seuraaminen kytkettynä 9 (7 - 8)

Jihuu, hyvässä orientaatiossa alusta lähtien. Vähän liian innokasta tosin - pientä painamista ja poikittamista - mutta mieluummin nämä virheet kuin innoton haahuilu. Pari hidasta istumista "liike seis" -kohdissa. 

Seuraaminen taluttimetta 9,5 (8,5 - 9)

Parempaa, mutta edelleen ajoittain meinasi hieman keulia. Mutta iloista!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (9,5 - 9)

No problemos. Nyt oli nopea, vaikka ei edelleenkään "jalat alta".

Luoksetulo 8 (10 - 9,5)

Tämä oli se ensimmäinen odottamaton virhe. Tuli kerta kaikkiaan niin täysillä, että törmäsi minuun. No, edelleen virheet mieluummin tähän suuntaan kuin toiseen. :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (9 - 8,5)

Himmailuaskeleita pysähdyksen jälkeen, Chämpyn vanha metku. Tähänkin pitää kyllä keksiä jotain tulevaisuutta varten.

Estehyppy 8 (9 - 9)

Tämä oli se toinen odottamaton juttu. Chämppy lähti liikkeelle hyvin ensimmäisellä käskyllä, mutta hidasteli ennen estettä, ja hetken näytti siltä ettei meinaa hypätä (Chämppy? Ei meinaa hypätä?!), joten annoin perään toisen käskyn. Sillä menikin liike sitten kunnialla loppuun. En muista monenko laudan verran korkeutta on ollut reeneissä, mutta nyt 4 ja puoli lautaa vaikutti jotenkin korkealta. Minun olisi pitänyt ottaa vähän enemmän kiihdytysmatkaa, sillä aloitin liikkeen liian läheltä estettä.

Kokonaisvaikutus 10 (9 - 10)

Tuomari oli ihana, kehui kovasti mukavaa tekemisen meininkiä, iloista yhteistyötä ja "kerrassaan hienoa suoritusta". Chämppy ansaitsi kyllä ihan joka sanan, se ylitti minun odotukset tänään olemalla kehässä täysin oma iloinen itsensä. Luoksetulosta oltaisiin voitu saada kertoimet mukaan laskettuna kuusi pistettä ja hypystä ainakin kaksi enemmän, mutta jossittelua - tänään meni näin ja ollaan oikein tyytyväisiä.

Yht. 184p, ALO1 -> TK1, sij. 2/9 ja KP! <3

Toinen alokasluokan koe 5.10.

Toisen tokokokeemme päivä alkoi ihanasti "hotelliaamupalalla" Kentalan residenssissä Kokkolassa, jonne olimme ajelleet jo edellisenä iltapäivänä. Kerran nyt tuonne asti (hah, hurjat 200 km!) mentiin niin pitihän sitä päästä moikkaamaan ihan kunnolla kavereita. Käytettiin koirat kunnon metsälenkillä heti aamusta, ja pahimmat energiahöyryt purkautuivat, kun Chämppy sai tutkia Eenan opastuksella ihan uusia lenkkipolkuja.

Koepaikalle mentiin Katjan kanssa jo hyvissä ajoin. ALO-luokka oli viimeisenä, ja suunnitelmana oli, että Juha heittää Chämpyn hallille puolisen tuntia ennen luokan alkua. No, kiirehän siinäkin meinasi tulla, kun tajuttiin juurikin siinä puoli tuntia ennen luokan alkua että auton avaimet on minun taskussani. Äkkiä vaan toisella autolla hakemaan se koira paikan päälle. Luokka alkoikin vartin verran myöhässä, joten odotteluksihan se hieman menikin, ehkä vähän liikaakin. Luokassamme oli ilmoittautuneita koirakoita huimat 16, joten paikkamakuut tehtiin kolmessa erässä. Päästiin onneksi ensimmäiseen erään ja koeosuuskin suoritettiin jo toisena.


Liikekohtaiset pisteet (ja suluissa vertailun vuoksi ensimmäisen kokeen pisteemme)

Luoksepäästävyys 10 (10)

Paikkamakuu 8 (10)
Harmillinen kaksoiskäsky maahan. Oma mokani, sillä minulla olisi ollut lupa olla sanomatta "valmis" muiden mukana, kun Chämpyn katse oli yleisössä. Ensimmäinen käsky meni aivan kuuroille korville. Itse paikkamakuu oli ihan hyvä, välillä katseli yleisöön päin, mutta pysyi ihan levollisena.

Seuraaminen kytkettynä 7 (8)
Alkuorientaatio, huoh. Ennen liikettä jouduin herättelemään koiraa niin kauan kuin kehtasin, sillä kontakti tippui jatkuvasti jo perusasennossa - yleisöön meidän selän taakse! (Chämppy katseli ihan selvästi, että eikö Katja tuukkaan kehään meidän kanssa. No, nyt ei sentään tehnyt sitä mitä vuosi sitten Kokkolan mölleissä). Lähtö oli kamala, ensimmäinen "liike seis" ja koira jäi seisomaan. Videolta katsottuna (minua kuvattiin salaa! :D) seuraaminen näytti kuitenkin paremmalta miltä minusta tuntui, täyskäännös oli huono ja oikealle käännös löysä. Tuomari kiteytti mielestäni hyvin "kyllä se seurata osaa, nyt vain ei ollut heti ihan mukana".

Seuraaminen taluttimetta 8,5 (9)
Nyt näytti jo vähän enemmän tokolta. Alussa painoi ja poikitti. Täyskäännöksessä tein itse laakean U-kirjaimen, mitä ihmettä?! Kontakti tipahti ihan hetkeksi kerran, mutta nopeaa haki sen uudestaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 (9)
Hidas maahanmeno.

Luoksetulo 10 (9,5)
Tässä mokailin kyllä jälleen ihan itse. Liikkuri sanoi "jätä koira", ja minä lähdin kävelemään jostain käsittämättömästä syystä sanomatta Chämpylle yhtään mitään. Sehän lähti mukaan. En tiedä menikö ihan sääntöjen mukaan, mutta palattiin lähtöpaikalle, liikkuri sanoi uudelleen "jätä koira", ja suoritettiin itse liike sitten mallikkaasti. Koirahan ei periaatteessa tehnyt mitään väärää. Tästä kuitenkin kuultiin sitten yleisvaikutelman perusteluissa...

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (8,5)
Hieno pysähdys, mutta molemmilla etutassuilla asennonparannusaskeleet ja toisella vielä toinenkin.

Estehyppy 9 (9)
Sama homma kuin edellisessä liikkeessäkin.

Kokonaisvaikutus 9 (10)
"Koiralla oli kyllä hauskaa, mutta vielä on opittavaa ja niin on myös ohjaajallakin, että muistaa mitä pitää tehdä."

Yhteispisteet 176p., ALO1 ja sij. 3/16


Alkukankeuksien jälkeen meni siis ihan mukavasti. Skarpimpaa työskentelyä kyllä nähdään yleensä reeneissä, mutta kai tämä on vielä tätä koetilanteeseen opettelua, kun edellisessä kokeessa tuli ihan samoista asioista pistevähennyksiä.

Itselläni jäi aluksi koetilanteesta paljon pisteitä huonompi fiilis, ja minun piti käydä  kysymässä ihan sihteeriltäkin, että laskettiinko ne nyt varmasti ihan oikein... Melkein joka liikkeen alussa Chämpyn utelias katse harhaili yleisöön perusasennossa ja jouduin pyytämään kontaktia uudestaan. Ei kait siinä auta muu kuin reeniä reeniä reeniä nimenomaan uusissa paikoissa ja kokeenomaisissa tilanteissa.

No mutta olihan mulla taas hauskaa...

...varsinkin näitten tyyppien (ja kissojen!) kanssa!

Ruskaretki Ylläkselle 19.-22.9.

Ylitöistä on jotain hyötyäkin, sanoi Juha, kun niiden ansiosta
sai tuntinsa takaisin vapaapäivän muodossa. Torstai-iltapäivänä
startattiin pikku-Clio kohti Yllästä ajatuksena viettää pidennetty
viikonloppu. Ohjelmassa luonnosta nauttimista patikoinnin muodossa,
rentoutumista -  eikä mitään sen kummempaa.

Ajatuksena oli myös totuttaa Chandleriä hieman vaelluksen maailmaan.
Olisi m a h t a v a a tehdä ensi kesänä / syksynä pitempi,
useamman päivän vaellusreissu koiran kanssa.

Ajomatka kesti nelisen tuntia. En muistanutkaan, että niin pitkään!
Pysähdyttiin Pellossa hampurilaisilla ja peräosastolla koko matkan
kiltisti nukkunut koira sai vähän hakea frisbeetä.

Perillä meitä odotti Kemin vahvistukset, minun äiti ja mummu.
Heti perjantaiaamuna lähdettiin talsimaan koko seurueen jaloille sopiva
helppokulkuinen Hillapolku, n. 5 km.

Tässäpä Chandlerin fiilis vähän erilaisesta metsälenkistä. Mitäpä minä siihen lisäämään...

Juhan ja Chämpyn kanssa poikettiin polulta
ja tehtiin vähän nousua ylöspäinkin. Taustalla häämöttävä
Pirunkuru jätettiin tällä kertaa väliin - turhan pitkä, kivikkoinen
ja jyrkkä reitti vaelluksesta vielä kokemattomalle koiralle,
joka tykkää mennä joka paikkaan täysiä.

Välillä toki pitää pitää taukoja.
Ja syödä makkaraa.

"Tauot on p*rseestä. Eivät anna mulle ees makkaraa.
Tai no ämmihän (Anniinan mummo) kyllä antais,
mutta sitä jouduttiin taas hillitsemään vähän väliä.
Se ajattelee, että tykkään siitä tyypistä eniten,
kuka antaa herkkuja eniten."

Tässä Chämppy kyllä feikkaa.
Sai se vähän makkaraa tottakai.

Perjantaina iltapäivästä seurueeseen liittyi myös
Tromssassa pelastusharjoituksissa ollut iskä.

Lauantaina käytiin vaeltamassa pikkuisen haastavampaa
maastoa sisältävä Seitakierros, n. 9km.
(Chandlerille varmaan potenssiin kolme, sen verran
kehitteli omia tutkimusretkiä meidän ympärillä.)
Mukava reitti, paljon nähtävää ja vaihtelevaa maastoa.

<3

"Ai häh, pitäskö mun muka mennä pitkospuita pitkin?"
Chandler oli pääasiassa irti, mutta kohteliaisuussyistä
otettiin hihnaan aina välillä vastaantulijoiden vuoksi.
Eipä se kauas meistä lähtenyt, pikku paimen.

Oltiin ehkä viikon verran myöhässä parhaan ruskan suhteen.
Maa oli upeana, mutta puista olivat lehdet jo pääasiassa putoilleet.

Reitillä oli ihania puroja...

...joiden kohdalla pidettiin juomataukoja. Ai että voi vesi maistua hyvälle!
"Uimaan kylläki aattelin, tylsän matala tämä joki...."

Maailman kaunein <3

Ylläksen kepit oli paljon parempia ku Oulun...

...ja Oulussapa ei voikkaan pyöriä poron p*skassa!

Isäntä ja sen koira.
(Iloisen värinen, hiukka naisellinen
 reppu kuuluu minulle
-
 tämän Juha halusi selvennettävän.)

Ihan sopiva harjoitusvaellus Chandlerille.
Illalla oli ihan tarpeeksi sippi.

Seuraavaa vaellusta varten tarvinnee varautua jotenkin
tassujen suojaamiseen. Iltasella koira nuoli etutassujaan ehkä
vähän tavallista enemmän, ja aamulenkillä oli paikoittain
ontunut toista etutassuaan. Pääasiassa ihan normaalisti käveli kuitenkin.
Anturoissa oli hieman kulumisen merkkejä, mutta ihmekös tuo.
Mutta hyvä, ettei tehty pitempää reittiä.

Olisiko kokeneemmilla vaeltajilla vinkkejä tassujen suojaksi?
Tarralenkkareihin en haluaisi turvautua (vaikka niin huvittavat ja hienot ovatkin! :D)

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja rentouttava reissu!
Käytiin myös katsomassa ulkoilmateatterissa musiikkinäytelmä Pieni kansani laulu, melkoisen koskettava ja taitavasti tehty esitys.

Kerta nyt pohjoisessa oltiin, niin täytyihän se ajella Rovaniemen ja Weekasilan kautta. Etenkin, kun siellä asustavat pikkusisko Ronja ja pikkuveli Teddy kasvavat luvattoman kovaa vauhtia. Olihan se hauska nähdä taas Susannaa, Johannaa, Hennaa ja Marrua ja koirista Lottaa, Hillaa, Emmiä, Peppiä, Ronjaa ja Teddyä. Kiitos jälleen sinne suuntaan, toivottavasti nähdään pian! :)

"No joo, hyvä vitsi..."

Lohennahkasipsit

Heti alkuun täytyy sanoa, että en ole lukenut mitään virallisia ravitsemussuosituksia siitä, voivatko kaikki koirat syödä kalan nahkaa ja voiko siitä joillain määrillä tulla jotain terveyshaittoja. Oma järkeni sanoo, että kerta petoeläimet eivät tuosta luonnossakaan nirsoile, meillä koira r a k a s t a a tätä, eikä kokeiluista ole tullut minkäänlaisia toksisia tai allergisia reaktioita, ei tämä ihan myrkkyä voi olla. Jos joku tietää asiasta paremmin niin saanee huomauttaa! :)

Elikäs, tässäpä taas yksi kotitekoinen ja luonnonmukainen palkintoherkku. Chandlerin suosioasteikossa sitä lajia, että silmät kierossa hotkitaan - eli melekosen korkealla. Nykyään meillä on itsestään selvää, että kalapäivänä mitään ei heitetä pois: fileet syödään itse, ruodoista ja päästä keitetään liemi (ja siitä jäävät vihannekset sekä ruodoista irtoavat lihat menevät Chämpyn iltapalakuppiin) ja nahkat kuivataan Chandlerin omiksi sipseiksi.

Resepti on erittäin yksinkertainen: irroita kypsä liha fileestä, lähtee tosi nätisti irti, ja laita jälkilämmölle kuivumaan uuniin tai grilliin, missä ensin kalan omiin tarpeisiisi valmistitkin. Saavat kuivua ihan taittamalla katkeaviksi, rapeiksi ja rouskuviksi. Pannulla en ole koittanut, mutta miksei? Grillissä ne tulivat hyvinkin nopeasti, n. 20 minuuttia.

Itse olen taitellut tuosta ihan suupalan kokoisia herkkuja "vähän paremmiksi palkinnoiksi" tai käyttänyt megapalkintona reenien päätteeksi ihan kokonaisena. Sanotaanko näin että kyllä palkkautuu!

Aseta nahat grillille ylätasolle, kansi kiinni,
ja anna kuivua jälkilämmössä.
Grillin ei siis tarvitse olla eää päällä.

Valmiit sipsit ovat rapeita ja katkeavat
helposti taitettaessa.

Vóla!

Testaa, maistuuko.

Rulla-Toko -video

Nyt kun on tehty jo tokoa ja rally-tokoa...

Tällä kaksikolla on ihan omat liikkeet ja oma meininki. Vaan hauskaa näyttää olevan!

Lajin virallistamista odotellssa...

Pahoittelut kuvan huonosta laadusta!

Kesämeininkiä

Moi taas pitkästä aikaa!

Ihana kesä!

Chandler vietti kesäkuun melkeinpä kokonaan Juhan kanssa kahdestaan, kun itse olin töiden perässä Kemissä. Tai no... niinhän se meni, että viikosta kolme yötä vietin siellä ja neljä Oulussa, kyyti kun kulki mukavasti päivittäin eikä matka paljon tuntia kauempaa kestänyt. Ohjattuja reenejä pyöri pari kertaa viikossa, tokoa ja rally-tokoa. Viikoksi otin koiran Kemiinkin. :)

Tää on ihan ykkösjuttu kesällä!
Varsinainen vesipeto. Saalistaa kaikki heitetyt kepit ja vesilelut.

Uimassa käydään melkein päivittäin. Joki on sopivasti vieressä ja Kemissäkin meri takapihalla! Tänään tehtiin uusi löytö: Valkiaisjärven ranta. Siellä olikin mooooonta muutakin koirakkoa vilvoittelemassa.

Juhannus vietettiin mökillä saaressa. Kätevä saari, kun siellä ei ole muita mökkejä. Arvakkaapa nauttiiko koira. K y l l ä ! Juoksentelua, mahtavia hajuja, uimista, grilliruokaa (hups!).... kunnes kahden aikaan aamuyöllä eräs perhanan muurahainen (joita muuten tuolla saarella riittää) puras tassusta. Näin ainakin todettiin, kun ontumista ja armotonta nuolemista ei selittänyt mikään haava, tikku tms ja välissä tuli ihan normaalia askellustakin. Muurahainen jäi kiinni itse teosta pyrkiessään pakoon varpaiden väiin. Chämppy mökötti mökissä aamuun saakka. Aamulla kaikki olikin sitten hyvin. :)

Turvallisesti vesillä!

Iiiiihanaa......

Menomatka oli kyllä yhtä hymyä.
Takaisin tullessa tosin keinutti ja pärskytti. Ja nukutti.

Saareen ensimmäistä kertaa tälle kesälle, tosin
taisi neiti tietää minne oli pääsemässä,
kun hyvissä ajoin jo siirtyi valmiusasemiin.

.... ja heti mentiin asiaan.

Tää on vesipuntti. Se kelluu ja kaikkee.

Ei meillä hullummat maisemat ollu!
Iskä saunavihdan teossa.

Nyt tuo mamma meni ja hankki sellasen puhelimen,
jossa on ihan kohtuullinen kamera. Saan poseerata joka lenkillä.

Rallytokon alokasluokan kurssi saatiin tänään päätökseen. Viimeisellä kerralla otettiin "koerata", joka arvosteltiin niin kuin kisoissa oltais oltu. Hienosti neiti vetas hyväksytyn tuloksen 87 pisteellä. 10 pisteen vähennyksestä saa syyttää ehkä ohjaajaa kun kiertää kyltin väärältä puolelta... Tekemistä on vielä sen hemmetin hihnan kanssa, kolme kiristystä tuli juoksupujottelujen aikana. Muuten saatiin hyvää palautetta yhteistyöstä. Kaikki liikkeet koira teki niin kuin ohjaaja käskytti.

Ollaan käyty ahkerasti vähän pitemmillä lenkeillä joko juosten tai pyörän tai rullaluistimien kanssa. Hihna on rullistellessa Juhalla, minun pitäis ensin oppia jarruttamaan kunnolla. Mutta hyvin kulkee ja kunto kasvaa! Kunhan ajoitetaan lenkit viileämpään loppuiltaan ja käydään välillä joessa pulahtamassa, niin ihmeen hyvin tuolla koiralla tuota virtaa riittää. Eilenkin rullisteltiin lähemmäs 10 km (koiran määräämällä vauhdilla).

Edellisen päivityksen viimeiseen kuvaan viitaten:
osaa tuo isännänkin kanssa kölliä!

Touhukkaasti kesää kohti!

Kun yrtit on istutettu ruukkuihin, lumet sulaneet metsäreiteiltä, jäät lähteneet ja hemmetin tenttirulijanssi alkaa olla voiton puolella (lukuvuoden tenteistä tehty 14/15!!!) niin alkaa pikku hiljaa tulla kevät fiilis! Kesäkauden reenit on pyöräytetty käyntiin ja taas reenaillaan uusissa ryhmissä uusien tuttavuuksien keskellä.

Melkoisen touhukas oli kulunut viikko.

Rallytokon alkeiskurssi starttasi!

Minua on kiinnostanut kokeilla tuota lajia jo siitä lähtien kun sen olemassa olosta kuulin, ja nyt kun oma seuramme järjesti alkeiskurssin niin laitoin ilmottautumisen saman tien menemään. Sitähän olisi helppo harjoitella ihan itsekseenkin, mutta parempi aloittelijalle, kun joku ensin neuvoo mitä tehdä. :) Ensimmäisellä tunnilla reenailtiin muutamaa liikettä ja Chandler hoksasi kyllä saman tien mistä on kyse. Tokotausta auttoi. Olin niin tyytyväinen, kun neiti teki kuuliaisesti uudessa paikassa ja uudessa seurassa. Lopussa otettiin muutaman liikkeen rata, mutta joko keskittyminen oli silloin jo lopahtanut tai uuden kentän tuoksut vetivät puoleensa liikaa, sillä kontaktia ei pahemmin enää herunut. Sain läksyksi opetella kehumaan ja kannustamaan koiraa liikkeen aikanakin (sitä pitää oikeasti reenata!). 

Ensimmäiset reenit AVO-ryhmässä

Haku tämän kesän ryhmiin päättyi vuorokausi meidän tokokokeen jälkeen. Tuohon asti minulle oli vielä epäselvää minkä tasoiseen ryhmään hakisin. Alokasluokka tulee jo korvista ulos, ja siellä kesä olisi mennyt pilkunviilaukseen, avoimen luokan liikkeisiin sen sijaan kaipaisin kokeneempien neuvoja. En edelleenkään tiedä meinaanko hakea puuttuvat tulokset TK1-koularia varten vai mennäänkö joskus hamassa tulevaisuudessa seuraavana avoimen luokan kokeeseen. En jaksa kokeita miettiä, sillä ei me pelkästään niiden takia reenata, vaan tekemisen ilon vuoksi. No, avoimesta saatiin paikka, ja olen siitä oikein iloinen! :)

Mentiin reeneihin pyörällä, ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Reilun neljän kilometrin ravi osoittautui ihan hyödylliseksi, oli turhat energiat jo purettu ja reenit meni oikein mukavasti. Itse paikkamakuussa ei mitään ongelmaa, maahanmeno vain oli laiska. Koska oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, kenttä oli meille uusi ja muut koirakot uusia tuttavuuksia, en mennyt piiloon. Tehtiin reeneissä paljon parityönä seuruuta ja käännöksiä, ja Chandler kuumui aluksi odottaessaan omaa vuoroaan puuhun sidottuna muiden koirien reenaamista ja palkintoleikkejä katsellessaan. Huomioimatta jättäminen auttoi. Mutta voi jestas miten se sitten tekikään kun oma vuoro tuli. Teki minulle skarpeimmat ja hienoimmat käännökset, nopeimmat ja suorimmat sivulletulot ja innokkaimmat seuraamiset ikinä! <3 Halusi ilmeisesti näyttää että työhön minä kuulun enkä minnekkään puun juureen.

Loppuun otettiin vielä luoksetuloa, ja tehtiin sitä ilman pysähdystä mahdollista alokasluokan koetta ajatellen. Pysäytystä ollaan reenattu ihan epätokomaisesti, esim. frisbeen heittelyn lomassa. Joskus talvella, kun kynnet on vaarassa, on erittäin hyödyllistä osata pysähtyä nopeasta vauhdista ihan paikalleen, niin että syöksyminen etutassut ojossa lätyn luo ei onnistu. ;D

Agilityssä pitkästä aikaa

Juha ja Chandler kävivät paikkailemassa  tammikuun juoksujen takia pitämättä jääneitä reenejä. Itse olin paikalla vain viimeiset 15 minuuttia, mutta isännän mukaan reenit oli menneet tosi hyvin. Vastassa oli erittäin hengästynyt koira. Vähän kuulemma kuumuttiin ja haukuttiin putkessa, mutta parempi liian suuri kuin pieni motivaatio! Talvella agimotivaatio meinasi vaarantua esteille varastamisen takia, kun reenit meinasivat mennä vain luvan odottamisen harjoitteluun. Nyt mukaan on tullut kosketusalusta, jonne Chämppy rientää spontaanisti makaamaan, kun se lasketaan maahan. Siitä sitten startataan vasta sanallisella käskyllä.

Tässä vähän viimesyksyisiä agilitykuvia. Näkee selvästi, että tällä kertaa kameramiehen roolissa yleensä loistava isäntä onkin ohjaamassa koiraa, emäntä kun yrittää epätoivoisesti saada edes yhtä onnistunutta otosta (viidestäkymmenestä nämä hyväksyttiin julkaisukelpoisiksi...)

Meni ihan putkeen!

Näillä loikilla ei rimat tipu!

Onnellinen liitäjä!

Suosikkimetsäreittimme oli sulanut ja uusia löydetty!
Eilen tehtiin Sanginsuulla jo perinteiseksi muodostunut metsälenkki ihanissa maisemissa. Kamera jätettiin tihkusateen takia kotiin, mutta syksyn kuvia löytyy täältä. Kyllä tuo koira vain niiiiin nauttii metsässä kirmaamisesta. Jossain p*skassa kävi taas pyörimässä, mutta eipä se haitannut kun halusi samalla kertaa heittää talviturkinkin. Metsiä on koluttu melkein joka päivä kun uusiakin polkuja on löydetty! 

Kiireisen arjen keskellä on hyvä ottaa välillä vähän rennommin.
Se me osataan!