Redi + Chandler 020911

Käytiinpä moikkaamassa Millaa, Robia ja velipoikaa tässä yks viikonloppu. Redi oli kyllä hurjasti miehistyny, komia ku mikä! <3 Isommalta näytti (tosin punnitsin Chandlerinkin jo 17-kiloiseksi!) mutta melko tasaisesti painivat.  Seuraan liittyi myöhemmin vielä Vito, Frodo ja Riki, mutta harmikseni huomasin, että niin hämärällä kun yritettiin kuvata, ei juuri ainoakaan onnistunut. :( Mutta ai että meidän neiti oli suosittu viiden uroksen keskuudessa. Sanotaanko näin että koirapuiston pökittäjät saattavat yllättyä, kuinka tämän illan jälkeen Chandleri osaa puolustaa neitsyyttään!

Tais Reetu hoksata että täällä on tyttöjäkin...

Komiat oli laukat!

Tekevälle sattuu!

Mietin että pitäskö sensuroida tämä

Reetun kaulus!!! <3

Pössit ei ottanu meille leluja mukaan. No, käy se hihnakin...

?!

TULLAAN TULLAAN! Chandler kai unohti korvat Millan luo?

Lisää komeita bortsu-uroksia!

Taistelu tyttösestä

Uuden kameran testausta

Juha toteutti haaveensa ja osti melkosen hieon kameran, jolla sai melkosen hienoja kuvia vauhdistakin. Arvatkaas, kuka pääsi malliksi...


Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Chandler täytti 7 kk viime viikolla ja reipastuu koko ajan! Hienosti on jaksanut olla pitempiäkin aikoja yksin nyt kun meillä on koulutkin alkaneet. Koskaan ei ole joutunut purkamaan energiaansa luvattomin keinoin.

Kyttäilen koko ajan ilmoituksia alkavista tokokursseista, olisi jo kova hinku "ihan oikeisiin oppeihin". Harmi vain, että kaikki tarjolla olevat ovat vievät vähän liian suuren lovin opiskelijalompakosta... Mutta mikäli edullisimmista ei ala kuulumaan, olen valmis maksamaan nuo hurjat summat, jotta saadaan hyvät pohjat harrastukselle. Tässä odotellessa ei suinkaan paikallaan seisota, vaan reenaillaan kirjojen, nettivideoiden ja tuttujen koirankouluttajien ohjeilla kaikkea mahdollista. Ja kyllä on aika hyvä fiilis jo perusjuttujen suhteen. :)

Touhuviikonloppu Lapissa

No Lappi mikä Lappi... Lapin läänin rajojen taakse joka tapauksessa suunnattiin viettämään viikonloppua. Koulussamme on elokuun ajan vaihto-oppilaita ulkomailta, ja yksi heistä, Lucrezia Italiasta, majoittuu meillä. Chan on innoissaan uudesta rapsuttajasta. Lucreziankin mielestä Chandler on "the best dog in the world". :) Kiltti, ihastuttava, ihmisrakas ja kuulemma erittäin tottelevainenkin. ;D Olen saanut myös tutustua muihin vaihtareihin, joista yksi on Hollannista tuleva medisiinari Louise. Halusimme näyttää Louiselle ja Lucrezialle hieman entistä kotiseutuani Kemiä, ja samalla päätettiin ajella vähän pohjoisemmaksi Rovaniemelle. Pitäähän ulkomaalaisten nyt Joulupukki ja Napapiiri nähdä, kerta tänne asti ovat tulleet.


Jo junassa sain jälleen kerran olla ylpeä pikku-Chanista. Eläinvaunussa oli ruuhkaa, ainakin kuusi muuta koiraa, joista kaikki eivät selvästi olleet tottuneet matkusteluun, sydäntä särkevästä ulinasta päätellen... Chan oli kuitenkin puolivuotiaaksi oikein mallikelpoinen matkalainen, pysyi hienosti rauhallisena meidän penkkien luona eikä ollenkaan yrittänyt muiden koirien luo. Chandlerin luonteen tuntien minusta tämä oli hienoa edistystä. :)


Lauantaina katsastimme Rovaniemen nähtävyydet, ja mikäs se pennulle parempi päivähoitopaikka olisikaan kuin Weekasila. :) Chan sai leikittää sydämensä kyllyydestä pentuseuraa Helmin lähdön jälkeen kaivannutta Hillaa ja tavata taas Emmiä ja Lottaa sekä kasvattajaperhettä. Mieli oli katossa, kun Susanna kertoi Chandlerin edistyneen hienosti perustottelevaisuudessa ynnä muussa. Purentakin näytti olevan kohdallaan ja rakenne ja kulmaukset hyvännäköisiä! Kaikki kunnossa ja suunta oikea, JEE! Pentukurssista on kyllä varmasti ollut hyötyä.

Ilmeisesti tyypillinen asento pentueen muillekin edustajille... Hilla-Hilpertti <3

Lotta-äiskä ja tyttäret

Siskot <3

Emmi, väsytetty Hilla, onnellinen Chandler ja Lotta

Melkein saatiin yksi onnistunutkin ryhmäkuva... :)

Kotimatkalla on hyvä nukkua pää mamman sylissä

Kiitos jälleen kerran Weekasilaan hoitopaikasta ja Susannalle arvokkaista neuvoista!

Sunnuntaina käytiin näyttämässä vaihtaritytöille vähän Meri-Lappia ja perinteistä suomalaista kesänviettoa parhaimmillaan. Veneiltiin isäni kesämökille saareen. Chandler matkusti kuin vanha tekijä. Ai kun se pentu taas nautti! Saari on ihan huippu paikka koiranpennulle tehdä tutkimusmatkailua. Itsekin saimme pienen haasteen: kuinka saada kuivunut hauen pää vapaana juoksentelevalta koiranpennulta? Ei kai siinä muuten mitään, mutta terävät kidukset ja hampaat olivat vielä paikallaan ja Chandlerin mahalla kun on tapana mennä sekaisin aika helpostikin. Vaihtokauppa toimi tälläkin kertaa ja naruleikki osoittautui kalaa mielekkäämmäksi. Eikä sitä ripulia tullutkaan, vaikka neiti löysi muurikalla paistettujen lohifileiden nahat ja onnellisena veti nekin nassuunsa.

Meri-ilmaa nuuskimassa jälleen

Veneilyn riemua! 

Isännän kanssa 

Louise ja utelias pentu

Uiminen kuuluu mökkeilyyn, Chandlerilläkin

Saaren hirmuinen vahtikoira

MOI

Saari tarjoaa lelunsa, eipä tarvi omia kantaa

Kotimatka - väsynyt miss McSailor

Veneretki saareen!

JAA! Tämä onkin jännä kulkuväline!

Näkyy kaikkea mielenkiintoista! Lokkeja, merta ja saaria...

... ja ihana merituuli! Tykkään veneilystä.

Matka tosin alkaa tuntua melko pitkältä...

...voisin ottaa pienet päiväunet.

Millon ollaan perillä? Onko vielä pitkä matka?

Mulla on pissahätäkin.

Ja kaatosateenkin paiskasi niskaan!

... mutta saaressa oli huippukivaa, sai vaan juosta ja juosta ja juosta ja välillä käydä uimassa ja leikkiä linnunpoikasenraadolla ja sitten taas juosta! Millon päästään uudestaan? :)

Puoli vuotta - haasteita ja hienouksia!

 Niin se meidän pentulainenkin aloitti elämässään toisen vuoden puolikkaan. Eilen, 19.7.2011 Chandler täytti siis 6 kk. Itse kun en puntaria omista, ei ole tullut punnittua neitosta pariin viikkoon mutta kovasti uskon tuon 15kg rajan jo saavutetuksi. Ainankin on ruoka maistunut!

Ihania veneilykuvia on edelleen toisessa kamerassa, enkä ole saanut niitä vielä koneelle.


Meillä on mennyt kesä tosi hyvin ja todella nopeasti! Pentukurssilla ollaan käyty nyt kaksi kertaa, neljä vielä jäljellä. Tuntuu kyllä, että ollaan paljon opittu. Ehkä tärkeimpänä pidän sitä, että Chandlerin oma-aloitteinen katsekontaktin haenta on vahvistunut, se tekee sitä jatkuavasti lenkilläkin, vasemmalla puolella kävellessään. Seuraamista harjoitellaan joka päivä, samoin vahvistetaan luoksetuloa ja muutenkin yhteistyötä. 


Suurin haaste tälle pennulle on übersosiaalinen luonne - tarvitaan hurjasti muiden koirien kanssa reenaamista. Pentukurssillakin tahtoo keskittyminen mennä aivan pentukavereiden puolelle. Käytiin lauantaina katsomassa Oulun KV:ä, todistamassa Emmin upeaa menestymistä, jossa moikkailtiin myös Manta-siskoa ja Redi-veljeä. Olipa vain mukava tavata pitkästä aikaa, kaunista Mantaakaan en ollut nähnyt sitten pentulaatikkoaikojen. Sielläkään tosin hienosta hihnakäyttäytymisestä ei ollut tietoakaan. Ei varsinkaan, kun Redi painatti kymmenen metriä edellä ja peräänhän piti päästä... Muuten lenkeillä koirien (ja ihmisten) ohitukset menevät jo melko hyvin, todella hienosti jos toisetkaan eivät välitä Chandleristä. Toisaalta, minusta on ihanaa että koira on seurallinen eikä tippaakaan arkajalka ja näkee ihmiset ja toiset koirat vain mukavina asioina, joille saa heilutella häntää.


Pentukurssilla toisen pikkuhaasteen huomasin olevan nimeen reagointi. Olen aina painottanut CHAN-alkua, mutta neiti kääntyi vasta, kun kutsuin "ChandleRIII", saman tien! Ollaan saatu nimestä kyllä monenlaista kommenttia. Frendejä hiukkasenkin seurailleet ovat olleet huvittuneita ja kehuneet huippuvalinnasta, muut lähinnä kummastuneita, ihmetelleet miksi on noin kummallinen, outo, vaikeasti lausuttava nimi tuolle annettu. Mutta sen nimen kun keksin, en osannut muihin vaihtoehtoihin palatakaan, ja se sopii Chandlerille kuin nyrkki silmään. :) Ei siitä tullutkaan Chopin, niinkuin joskus yläasteikäisenä, pianistin urasta haaveilevana ajattelin...

PUSU <3

Sade virkisti ja vihastutti Oulun näyttelyssä

Nyt olen oikeasti käytännössäkin alkanut huomaamaan, että tämä rotu on pirun älykäs! Tosin tiesinhän sen, älykkyyshän oli yksi rodunvalintaperustekin minulle, mutta on vain niin hienoa huomata se omasta pennusta. Chandler tunnistaa monet lelunsa ja osaa tuoda oikean pyydettäessä. On myös mukava vain istua aamupalapöydässä ja antaa koiralle tehtäväksi hakea Kaleva luukusta... :D

Kesämeininkiä!

Sain pidettyä ihan oikeaa KESÄLOMAA! Sellaista ei olekaan viiteen vuoteen ollut. Matkasimme pariksi viikoksi Kemmiin. Olihan se mukavaa syödä vanhempien jääkaapista vaihteeksi... ;D

Parasta maan tasalla asumisessa oli että neiti oppi sisäsiistiksi. Alku kyllä oli yhtä katastrofia: uusi paikka, uudet hajut... pelottavaa ilmeisesti jättää omia hajujaan sinne vai muutenko vain vaikea keskittyä? Parin ensimmäisen päivän ajan KAIKKI tuli sisälle, oikeasti ihan KAIKKI, vaikka Oulussa oltiin jo pitkään osattu olla mallikkaasti. Mattoja tuli pestyä muutamankin kerran... mutta sitten kun pentu hoksasi homman niin kyllä saa olla ylpeä! <3

Päästiin vihdoin pentukurssille. Yksi kerta on takana ja tykkäsin kyllä kovasti kouluttajasta. Aika nopeaa meni tunti, mutta harjoittelimme mm. hihnakäyttäytymistä, paria temppua (ja opin, ettei mitään temppuja tarvitse aliarvioida :)), katsekontaktin luomista yms.. Katsekontaktin pyydettäessä Chan on oppinut hyvin, mutta kun se piti oma-alotteisesti luoda, tulikin hieman vaikeuksia. Tunnin jälkeen ollaan kyllä reenailtu ja paranee! Hihnakäytöksen reenaaminen oli kurssilla ERITTÄIN haasteellista, sillä neiti olisi paljon mieluummin lähtenyt muita pentuja kohti, pentupainit haikeana mielessään. Pääsipä neiti tutustumaan jo putkeenkin ja tuli sieltä melko reippaallakin vauhdilla. Harmi vain, että autottomalle kurssi tulee melko kalliiksi bussikyydin maksaessa yli 6€/suunta. :(

Loppuun Chandlerin poseerauksia n. 5,5 kk ikäisenä. Tämä pentu on kyllä kasvanut hurjalla vauhdilla, mitä muiden blogeista olen lukenut ja vertaillut. Viimeksi kun punnittiin (reilu viikko sitten) oli painoa 14,9kg, mutta aika hoikkaselta näyttää. Hampaat ovat vaihtuneet, tosin yksi kulmahammas sielä uuden vieressä vielä heiluu. Eiköhän se pian tipahda. Ollaan siirtymässä kahden kerran ruokailuun, uskollisesti Royal Caninin annostusohdeita noudattaen. :) Valkoinen kaulus on kasvanut ihan mahdottoman tuuheaksi, on se kaunis tyttö! <3 Korvat ovat pysyneet pystyssä, mutta taidanpa antaa niiden olla sellaisena kuin luonto ne on tarkoittanut.

Sisaruksia + tassukipuja + kesäleiriä + HUH HELLETTÄ

Pikku Chandler sai mukavan vieraan viime viikolla, kun Redi-veli ja Milla tulivat kylään. Redi jäi muutamaksi tunniksi hoitoon, eikä levähdystaukoja leikeistä paljon pidetty... suosituimmaksi osoittautui Ralli. Redi kun nappasi Chandlerin luun niin peräänhän sitä piti lähteä. Radaksi kelpasi mainiosti Sohvan ympäriajo. Äänestä päätellen esi-isät ovat ehkä olleet ajokoiria?!

Vaikka sivusta seuranneena olikin hauskaa, älkää ihmeessä antako pentujenne leikkiä tätä kovin kauaa! Minä pössi kun en hoksannut että eihän tassut tätä kestä. Seuraavana päivänä kolmesta (sisäradan) anturasta kuoriutuikin melkoisesti nahkaa ja olihan ne kipiät! :'( Lihaksetkin tuntuivat olevan jumissa, ylläripylläri. 


Päivä tassuepisodin jälkeen oli Chanderin aika lähteä kesäleirille. Emäntä ja isäntä suuntasivat muutamaksi päiväksi pääkaupunkiin mm. moikkaamaan Claptonin Ericiä, ja tyttö pääsi ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen jälkeen tapaamaan kasvattajaansa Susannaa, Johannaa ja muuta perhettä ja toki Lotta-emoa, siskojansa Hillaa ja Moona Helmeriä sekä Emma- ja Wilma-tätejä. Kesäleiristä löytyy tarinaa Weekasien blogista.
Tässä muutamia kuvia reissulta. :)

Voisko enää rennommin matkustaa?

Samaa rotua korvista ja väristä huolimatta!

Helmeri, Hilperi ja Chandleri

Moona Helmeriä naurattaa!

Tuu leikkiin Hilla!

Emmi ensin - pienet perässä

Weekasilaan vielä mahtikiitokset hoidosta ja erityisesti avusta tassujen kanssa! Nyt ne onkin paljon paremmat, eivät arista ollenkaan ja uutta nahkaa tullut. Vielä varomme kuitenkin pitkiä lenkkejä ja ravaamista koirapuistossa ja metsissä että paranevat kunnolla.

Kesä on todellakin tullut Ouluun eikä tämä kuumuus ole mustan koiranpennun mielestä kovin hauska juttu. No, onpahan käyty uimassa, meressä ja joessa (joessa pulahdettu varalta kytkettynä sillä melkoinen voisi tuo virtaus olla pennun voimille)! Tämä koira ei kyllä uimakoulua tarvinnut vaan haki innoissaan keppejä kuin mikäkin noutaja. Kämppäkin on niin kuuma että töihin lähtiessä on pitänyt laittaa verhot kiinni, ikkunat auki ja useampaa vesikuppia tarjolle. Pirteä ja hellyydenkipeä vastaanottokomitea on kyllä silti vastassa aina kotiin päästyäni. :)